Terveisiä Euroopan takapihalta

Maanantaiaamuna tuli taas sellainen olo, että on joutunut johonkin painajaismaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Cova da Mouran edustalle oli ilmestynyt jättimäinen kyltti, jossa on leveästi hymyilevä valkoinen perhe. Yläkulmassa lukee ”Segurança para todos”, eli turvaa kaikille. Isompi, pinkillä tehostettu teksti tarkoittaa suurin piirtein sitä, että huolehdimme sinusta. Ilmaisussa on käytetty nokkelasti katsomista tarkoittavaa olhar-verbiä: kyltin alalaidasta selviää, että perheen onnen aihe on valvontakamerat.

photo-1

Kyseessä on ihan oikea, tosissaan tehty kyltti. Viime vuoden lehtiuutisessa kerrotaan, että Amadorasta tulee maan tarkimmin valvottu kaupunki. Jutussa kaupunginjohtaja kertoi aiemmin 2 miljoonan euron investoinneista turvakameroihin. Niitä on määrä sijoittaa poliisin määrittelemiin urbaaneihin kohteisiin, joissa tapahtuu rikoksia.

Puhe turvallisuudesta kaikille on irvokasta kaupungissa, jossa poliisi harjoittaa räikeää etnistä profilointia ja pahoinpitelee mustia, ja jossa köyhiä, mustia asukkaita häädetään kaduille ilman ennakkovaroitusta kodin purkamisesta.

Cova da Mourassa on suurin piirtein 6000 asukasta, joista lähes kaikki ovat mustia. Heille kyltti on muistutus siitä, että he eivät kuulu näiden valkoisten suojeltavien joukkoon. Valkoisille, rikkaimmissa Amadoran osissa asuville se luo mielikuvan uhkasta, jota Cova da Mouran kaltaiset naapurustot edustavat. Ratkaisuksi esitetään valvontaa, ei esimerkiksi näiden naapurustojen olosuhteiden kohentamista.

***

Kyltti oli vain luontevaa jatkoa viikonlopulle. Cova da Mouran edustalla se kuvittaa jakoa valkoisten etuoikeutettujen ja köyhien marginalisoitujen välillä. Ja sitä, miten siirtomaakrapulaa poteva, tekopyhä ja kyyninen Eurooppa jatkaa vastenmielisimpiä perinteitään.

Perjantaina vasta tänne muuttanut naapuri liittyi seuraan silmin nähden ahdistuneena. Hän oli saanut täysin yllättäen potkut samana päivänä. Pomo oli lupaillut työsopimusta viikko toisensa jälkeen ja pidättänyt palkasta sosiaaliturvamaksut. Naapuri tarvitsisi sosiaaliturvanumeron ja työsopimuksen laillistaakseen oleskelunsa Portugalissa. Täällä on kuitenkin yleistä käyttää hyväksi haavoittuvassa asemassa olevia työntekijöitä sopimusta lupaillen, ja sosiaaliturvamaksut päätyvät todellisuudessa pomon taskuun.

Lauantaina vastaan tuli räikeä esimerkki kulttuurisesta omimisesta. Lehtijutussa kehuttiin uutta yritystä, joka ”tuo lisää väriä Lissaboniin” myymällä afrikkalaisia kankaita (kovaan hintaan). Yrityksen nimi on mustiin naisiin viittaava ongelmallinen sana. Jutussa kerrotaan, että nimivalinta ei pyri olemaan poleeminen, eikä nimellä ole mitään tekemistä ”rodun” kanssa. Sen sijaan sanaa kuvaillaan helläksi ilmaisuksi, jolla brasilialaiset miehet kutsuvat tyttöystäviään. Määrittelijä, yrityksen toinen omistaja, on valkoinen nainen. Toisessa jutussa kerrottiin, että yritys ei ainoastaan myy kankaita, vaan opettaa miten niitä käytetään.

”Afrikkalaisuudesta” on tehty kiva, värikäs tuote, jolla ei ole mitään tekemistä Lissabonin mustien asukkaiden kanssa. Se ohittaa ja vaientaa mustien lissabonilaisten naisten kokemukset, perinteet ja historian.

***

Lauantaina alkoivat myös mahtavan Nu Sta Djunto -järjestön kolmivuotisjuhlat. Ne järjestettiin Boban naapurustossa, Amadoran perukoilla, jonka isoihin kerrostaloihin siirrettiin asukkaita puretuista lähiöistä kymmenisen vuotta sitten. Sen väestö on nuorta, suurimman osan suku on Kap Verdeltä, ja monilta jää koulu kesken.

Juhlissa kaveri kertoi, miten hänen erinomaisesti koulussa pärjäävä 14-vuotias poikansa oli ohjattu ammattiin valmistavalle linjalle vastoin pojan omaa tahtoa. Se heijastaa lukuja, jotka selvisivät vasta tehdyssä, koululaitoksen institutionaalista rasismia käsittelevässä tutkimuksessa: 80 % mustista lapsista ohjataan ammattilinjalle, tulevaksi työvoimaksi. Kaveri sai puhuttua opettajan ympäri, mutta mietti, että monien lasten kohdalla ei niin käy.

Keskustelu pysyi mielessä, kun sunnuntai-iltana kuunneltiin sateessa nuorta räppäriä, joka harmaiden kerrostalojen väliin pystytetyllä lavalla lauloi uskosta tulevaisuuteen. Lapsensa koulunkäyntiä kommentoinut kaveri sanoi, että järjestelmä lannistaa lopulta monet sinnikkäätkin mustat nuoret. Tuloksena on nuoria, jotka eivät usko kykyihinsä ja joista harvoilla on resursseja taistella kaikkivoipaiselta vaikuttavaa järjestelmää vastaan.

One thought on “Terveisiä Euroopan takapihalta”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s