Epäinhimilliset häädöt Portugalissa jatkuvat

Raunioista löytyy dokumentteja, huonekaluja ja vaatteita.
Raunioista löytyy dokumentteja, huonekaluja ja vaatteita.

Iso Numero -lehdessä oli viime vuonna kirjoittamani ja kuvaamani juttu lähinaapuruston kohtuuttomista häädöistä ja purkutöistä.* Naapurustot rakensivat pääosin 70-luvulla Portugalin entisistä siirtomaista, erityisesti Kap Verden saaristosta ja Guinea-Bissausta, tulleet työläiset. Häädöt alueella jatkuivat tauon jälkeen eilen.

Jutun tekeminen ja kuvaaminen olivat aikamoinen matka Portugalin ja Euroopan nurjalle puolelle. Häädöt ja purkutyöt ovat esimerkki rakenteellisen rasismin äärimmäisistä muodoista ja siitä, minkälainen illuusio ihmisoikeuksia kunnioittava ja tasa-arvoinen Eurooppa on.

Häädöt ja rakenteellinen rasismi

Portugalin taloustilanteen tiukentuminen on osunut pahiten köyhimpiin, ja rakenteelliset syyt sekä syrjintä koulussa ja työmarkkinoilla ovat pitäneet monet entisistä siirtomaista tulleet tässä joukossa. Lisäksi kolonialismin myötä luodut rasistiset stereotypiat helpottavat sortoa edelleen. Niitä ylläpitää esimerkiksi media.

Kun siirtomaasodat 60-luvulla alkoivat, myös Portugalin joukoissa taisteli kolonisoituja. Suuri osa Portugaliin 70-luvulla Neilikkavallankumouksen ja siirtomaiden itsenäistymisen jälkeen saapuneista kuuluu tähän joukkoon. Heillä oli Portugalin kansalaisuus ja heitä kutsutaan retornadoiksi eli palanneiksi. Tasa-arvoisia he eivät valkoisten portugalilaisten kanssa kuitenkaan olleet. Täällä heistä oli hyötyä matalapalkkaisena työvoimana: miehet työskentelivät rakennuksilla, naiset usein kotiapulaisina tai kadunlakaisijoina.

Viikonloppuisin rakennettiin omia koteja Lissabonin laitamille. Maita ”myivät” esimerkiksi viranomaiset, toiset taas ostivat portugalilaisten rakentamia taloja ja jatkoivat rakennustöitä. Asukkaat maksavat kiinteistöveroa ja sähkön sekä veden. Mutta koska maa ei ole heidän, pidetään rakennuksia laittomina.

Raataminen huonopalkkaisissa töissä vaikutti myös jälkipolviin. Vanhemmat paiskivat töitä, eikä lasten tukemiseen juuri riittänyt resursseja. Monet ”retornadojen” lapset ovat myös kertoneet koululaisina kokemastaan raa’asta rasismista. Sitä käsittelin aiemmassakin bloggauksessa.

Naapurustoissa asuu paljon työttömiä, sillä esimerkiksi rakennustöitä ei enää ole samaan malliin kuin ennen. Usein töitä saavat vain naiset, jotka siivoavat parin sadan euron kuukausipalkkaa vastaan. Nuoremmista useat ovat lähteneet ulkomaille. Alueella asuu paljon iäkästä väkeä.

Estrela da Áfrican viimeinen rakennus.
Estrela da Áfrican viimeinen rakennus.

”Antakaa edes kontti”

En alun perin mennyt paikalle toimittajana. Menin sinne, kun kaveri pyysi tuomaan spraymaalia ja vanhoja lakanoita. Pakkasin tavarat reppuun ja kävelin 10 minuutin matkan paikan päälle. Lakanoihin maalattiin iskulauseita ja ne ripustettiin korttelin rakennusten seinille. Aktivistit myös saapuivat varhain aamulla päivystämään, jotta saisivat ajoissa hälytettyä paikalle median edustajia ja lisää väkeä, jos purkutöitä näytti olevan tiedossa.

Kaivinkone raivasi edellisen purkutyön jälkiä. Paikalle oli saapunut purkutöistä vastaavan Amadoran kaupungin edustajia. Jostain ilmestyi vanha mies, joka kyyneleet valuen toisteli heille haluavansa vain kontin, johon voisi kasata tavaransa – tai roskansa, kuten hän itse sanoi. Sen hän lähettäisi Kap Verdelle ja matkustaisi itse perässä.

Satuin seisomaan miehen vieressä, joten hän osoitti sanansa minulle ja kahdelle aktivistille, kun kaupungin virkailijat eivät häntä kuunnelleet. Vanhus kertoi raskaasta työnteosta kovissa olosuhteissa Portugalissa, vaimon kuolemasta, lasten muutosta ulkomaille ja siitä miten päihteet veivät lapsista yhden. Ja nyt edessä häämötti häätö ja kodin menettäminen.

Lopulta miehen naapuri tuli paikalle. Nuorempi mies pyyhki nenäliinalla vanhemman posket kuiviksi, otti häntä kädestä kiinni ja vei hänet kotiin lepäämään. Viime kesänä hänen talonsa oli vielä ehjä ja naapuri kertoi, että hän edelleen asui siellä. Talo oli juuri sillä alueella, jossa eilen tehtiin purkutöitä.

Häätöjä ilman ennakkovaroitusta

Häätöjä ja purkuja on toteutettu kovin ottein, eikä asukkaille ole kerrottu niiden tarkkaa ajankohtaa. Taloja on purettu ilman, että asukkaat ovat saaneet tyhjentää niitä tavaroistaan. Kun olin kuuntelemassa Amadoran kunnanvaltuustossa asukkaiden puheita, niissä toistui hätä ja pelko, jotka epätietoisuus häädön ajankohdasta ja sitä seuraavasta ajasta loivat.

Ne, jotka ovat muuttaneet alueelle vuoden 1993 jälkeen eivät kuulu ohjelmaan, jonka kautta asukkaille olisi määrä tarjota uusi koti. He siis jäävät oman onnensa nojaan. Asuntojen vuokrat ovat Lissabonin seudulla nousseet jyrkästi.

Purkutöitä on kuitenkin jatkettu, vaikka oikeusasiamies on suositellut niiden lopettamista. Toimintaa on kritisoitu myös siksi, että maa on yksityisomistuksessa, ja ratkaisua olisi pitänyt hakea oikeusteitse. Purkutöistä vastaa kuitenkin Amadoran kaupunki. Maan omistaa ilmeisesti eräs pankki. Sijaintikin on hyvä, sillä junalla keskustaan matkustaa kymmenessä minuutissa.

Viimeisimmät häädöt alkoivat eilen, ja tällä kertaa minkäänlaisia ennakkovaroituksia ei annettu. Häädetyt eivät tienneet missä tulisivat seuraavan yön nukkumaan, eikä kunta tai paikallinen sosiaalitoimi ottaneet vastuuta häädettyjen tilanteesta.

Eilen kadulle häädettiin 18 ihmistä. Joukkossa oli esimerkiksi erittäin heikossa kunnossa oleva yksinäinen vanhus. Hän ei pysty liikkumaan itsenäisesti. Kadulle joutui myös kolmen viikon vanha vauva.

*Bloggaus on päivitetty ja laajennettu versio viime kesänä julkaistusta bloggauksesta.

6 thoughts on “Epäinhimilliset häädöt Portugalissa jatkuvat”

  1. Ihan tulee tippa silmään… Onneksi naapuri sentään piti sedästä huolta. Eikö Portugalissa ole mitään lainsäädäntöä häätöjen suhteen? Tosin, lain olemassaolo ei tietenkään aina auta – ehkä niiden ei ole ajateltu suojelevan kuin keskiluokkaa.

    Tykkää

    1. Joo, perustuslakiinkin on kirjattu oikeus kotiin. Mutta ei se näytä vaikuttavan. Myös oikeusasiamies on suositellut, että purkutyöt keskeytettäisiin, mutta sekään ei vaikuttanut…

      Tykkää

      1. Mutta eikö todellakaan ole mitään häätölainsäädäntöä? Suomessahan ei edes asuntoa aivan tahallaan tuhoavasta ja vuokria maksamattomasta vuokra-asukkaastakaan tahdo päästä millään eroon.
        Vai katsottiinko nuo asukkaat vuosikymmenien asumisesta huolimatta juoksikin talonvaltaajiksi tms. vain? Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla jotain Portugalin lainsäädännöstäkin.

        Ja ylipäätään ihmetyttää, että onko Portugali tosiaan niin kehittymätön maa kuin mitä näitä blogeja lukiessa välillä tuntuu? Kun on kerran rikas siirtomaaimperiumikin ollut aikanaan ja jne. – vai onko siellä latinaisen Amerikan tapainen epätasainen tulonjako ja korruptio sitten vain niin kovaa?
        Ei Portugali kuitenkaan niin alhainen ole bruttokansantuotteeltaankaan ja kun ottaa vielä huomioon senkin, että harmaan talouden osuus on kuitenkin aivan valtava, niin kuin se on kaikissa muissakin Etelä-Euroopan maissa.

        Suomessahan kaikki tilastot näyttävät yleensä suhteellisen hyvältä, mutta silti hyvin monet ihmiset ovat todellisuudessa köyhiä ja heidän elämänlaatunsa on huono, kun taas jossain Etelä-Euroopan maissa jotkut tilastot näyttävät hiukan huonommilta, mutta ihmisten elintaso ja elämänlaatu ovat kuitenkin suomalaista selkeästi korkeampia.

        Tykkää

      2. Tässä häädöt ovat ikään kuin purkutöiden sivuvaikutus. Rakennusten purkamista perustellaan laittomuudella, sillä ne on rakennettu muiden omistamalle maalle (jota siis esimerkiksi korruptoituneet viranomaiset ”myivät”). Lisäksi sitä perustellaan kortteleiden huonoilla oloilla. Rakennukset eivät ole loistokunnossa ja niiden välissä kulkee kapeita kujia, mutta kaikissa on kyllä juokseva vesi sekä sähköt. Rakennusten kunto tietysti myös vaihtelee omistajan tai vuokralaisen tulotason mukaan. Mutta kumpikaan syistä ei tietenkään oikeuta tapaa, joilla purkutyöt on toteutettu.

        Uudelleenmajoituksesta on luistettu esimerkiksi siten, että uusia asuntoja on osoitettu niille, jotka ovat asuneet paikalla vuonna 1993. Tuon jälkeen alueelle on tietenkin tullut uutta väkeä ja perheetkin ovat kasvaneet. Tämän viimeisimmän rupeaman aikana ratkaisuksi oli ilmeisesti tarjottu parin viikon hätämajoitusta, joka on tarkoitettu kodittomille. Lisäksi sosiaalitoimen kanssa asiointi on todella hidasta ja byrokraattista. Ajan saa yleensä parin kuukauden päähän, ja prosessit vievät todella pitkiä aikoja. Minulla meni vuosi siihen, että sain sosiaaliturva- ja veroasiani täällä kuntoon.

        Blogi ei tietenkään kerro koko totuutta maasta, siis siinä mielessä että kirjoitan itseäni lähellä olevista aiheista. Mutta kyllä täällä on monet asiat kurjalla tolalla. Lissabonissa vuokrat ja hinnat muutenkin ovat esimerkiksi turismin myötä kovasti nousseet, mutta minimipalkka on vajaat 600 euroa kuussa. Tilanteeseen vaikuttaa myös korruptio kaikkine ulottuvuuksineen. Ja Salazarin diktatuuri päättyi kuitenkin vasta vuonna 1974. Jotain kertoo sekin, että maan luku- ja kirjoitustaidottomuusluvut ovat Euroopan mittakaavassa korkeita: maassa on puoli miljoonaa lukutaidotonta. 70-luvulla lukutaidottomia oli väestä neljännes.

        Kirjoitin köyhyydestä pari vuotta sitten: http://blogit.image.fi/mafalala/milta-portugalin-talouskriisi-nayttaa/

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s