Valkoinen etuoikeus ja antirasismi

Näiden reilun 10 Portugalissa asutun vuoden aikana on ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon samaa rasistisissa asenteissa ja rakenteissa on täällä ja Suomessa. Yhteistä on myös valkoisessa antirasismissa. Valkoinen etuoikeus näky siinä, miten monet valkoiset täällä ja Suomessa kokevat kykenevänsä määrittelemään mikä on rasismia ja mikä ei. Valkoinen antirasismi keskittyy usein myös valkoisen antirasistin jalouteen ja huomio on rasismin näkyvissä muodoissa rakenteellisen rasismin sijaan.

Mutta Portugali oli siirtomaavalta ja se osallistui orjakauppaan, Suomi ei. Jos pintaa raaputtaa, maat jakavat kuitenkin samanlaisen käsityksen viattomuudesta. Portugalissa elää voimakas ajatus hyväntahtoisesta ja veljellisestä kolonialismista. Siirtomaavallan loppuvaiheissa mentiin niinkin pitkälle, että siirtomaita kutsuttiin merentakaisiksi provinsseiksi. Suomessa ei juuri keskustella niin sanotusta kolonialistisesta rikoskumppanuudesta.

Kyseessä on käännös colonial complicity -termistä. Se tarkoittaa sitä, että vaikka käytännössä Suomella ei siirtomaita ollut, siellä jaettiin ja jaetaan kolonialistinen maailmankuva, joka asettaa länsimaat ja valkoisen miehen keskiöön ja edistyksen mittapuuksi. Se välittyy esimerkiksi koulutuksen kautta, mutta se on läsnä myös mediassa, kulttuurissa ja politiikassa. Ne ovat siis niitä instituutioita, joissa dekolonisaatiolle olisi tarvetta.

Käytännössä kolonialismin myötäily näkyy esimerkiksi siinä, että Suomella on 140 vuoden historia lähetystyöstä Namibiassa. Ja suomalaisten suhtautuminen saamelaisiin noudattaa kolonialistista kaavaa. Se myös näkyy siinä, miten Suomessa on voimissaan ajatus rasismista luonnollisena vieraanpelkona tai reaktiona maahanmuuttoon, mutta reaktiot seuraavat kolonialismista tuttuja malleja.

Kolonialistinen asetelma vaatii toiseuttamista ja marginalisoimista, kaiken muun suhteuttamista länsimaisiin arvoihin ja valkoisuuteen. Grada Kilomba kuvaa sitä Decolonising Knowledge -luentoperformanssissa:

When they speak, it is scientific;
when we speak, it is unscientific.
When they speak it is universal;
when we speak it is specific.
When they speak it is objective;
when we speak it is subjective.
When they speak it is neutral;
When we speak it is personal.
When they speak it is rational;
When we speak it is emotional.
When they speak it is impartial;
When we speak it is partial.
They have facts, we have opinions.
They have knowledge, we have experiences.

We are not dealing here with a ’peaceful co-existence of words’, but rather with a violent hierarchy, which defines Who Can Speak and What We Can Speak About.

Asetelmaa on sen keskiöstä käsin, valkoisena eurooppalaisena haastavaa hahmottaa. Käsitys siitä, että olemme neutraaleja ja objektiivisia on juurtunut syvälle. Siksi valkoinen antirasismi vaatii poisoppimista, mielen dekolonisoimista. Ja niiden kuuntelemista, jotka pystyvät osoittamaan valkoisen etuoikeuden muotoja, kun eivät itse siitä nauti. Muutoin siinä päädytään helposti hyväntahtoisuudesta huolimatta toistamaan valta-asetelmia, joista Steve Biko kirjoitti Etelä-Afrikassa apartheidin vastaisen taistelun aikaan.

Keskustelu kolonialistisesta rikoskumppanuudesta osoittaa, miten valkoinen etuoikeus on syntynyt. Siitä keskustelu myös auttaa tekemään näkyviksi monet, keskenään risteävät rasismin ja sorron muodot, jotka saivat alkunsa kolonialismin myötä, ja joista ei vieläkään olla päästy.

Jonkinlaista orastavaa muutosta voi sentään aistia. Nyt valkoisena suomalaisena ei voi enää luottaa siihen, että valkoisen etuoikeuden ylläpidosta ja käyttämisestä ei joudu vastuuseen. Esimerkkejä siitä ovat keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja Ylen kritisointi vanhojen rasistisen elokuvien näyttämisestä. Muutoksen hitaudesta kertoo haluttomuus vastaanottaa kritiikkiä.

Muutoksesta kielii myös se, että Helsingissä järjestettiin lauantaina antirasistinen foorumi, jossa käsiteltiin myös valkoisuutta. En ollut paikalla, mutta sain osallistua valkoista etuoikeutta ja antirasismia käsittelevään paneeliin lähettämällä viestin. Tämä bloggaus on laajempi versio siitä. Viestin lopussa kysyin, miten muutosta voisi vauhdittaa ja miten ja missä dekolonisaatiota toteuttaa. Itse mietin, voitaisiinko televisiossa vaikka käsitellä Suomen historiaa tästä näkökulmasta, arkistoja hyödyntäen. Entä miten suomalaista koulua voisi dekolonisoida?

6 vastausta artikkeliin “Valkoinen etuoikeus ja antirasismi”

  1. Entäpä esim. arabien kolonialismi – tai arabien harjoittama orjakauppa, jonka uhreiksi joutui suomalaisiakin? :

    ”Keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa useita tuhansia suomalaisia joutui orjuuteen. Erityisen haluttuja olivat vaaleahiuksiset, sinisilmäiset suomalaiset pikkutytöt- ja pojat. Heitä päätyi useita satoja ”luksusorjiksi” Välimerelle, Keski-Aasiaan tai Lähi-Idän alueiden suurvaltoihin.”
    https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/68287-suomen-vaiettu-historia-pikkupoikia-ja-tyttoja-vietiin-luksusorjiksi

    ”400 000 asukkaan Suomesta myös vietiin jopa 30 000 naista ja lasta myytäväksi. Kyse oli aivan suoraan orjuudesta, Keskisarja toteaa ja väittää,
    että väkilukuun suhteutettuna Suomi kärsi orjuudesta pahimpina vuosina enemmän kuin yksikään Afrikan maa.”
    https://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/129905-historioitsija-synkkyyden-suomi-karsi-orjuudesta-jopa-enemman-kuin-mikaan-afrikan

    Suomalaiset ovat kansana olleet ruotsalaisen ja myös venäläisen kolonialismin uhreja – eli Euroopan sisäisen kolonialismin uhreja ja esim. japanilaiselle tutkijalle ei tuota mitään ongelmaa todeta tätä tosiasiaa. Ja pitää huomioida sekin, että suomalaisiahan ei edes määritelty varsinaisesti valkoisiksi, vaan mongoleiksi, aivan kuten saamelaisetkin – klassisissa rotuteorioissa siis. Kannattaakin lukea mm. edesmenneen historianprofessorin Aira Kemiläisen tuotantoa.

    Uskonnonvapauteen kuuluu myös oikeus evankelioida – ja nimenomaan Afrikassa suomalaiset lähetystyöntekijät käyttivät paljon aikaa solmiakseen rauhan eli heimojen kesken sekä panostivat luterilaiseen tyyliin paikallisten koulutukseen – ei heillä ollut varsinaisia siirtomaamotiiveja. Suomalaisilla lähetystyöntekijöillä oli myös kova kansatieteellinen innostus kotimaan peruna 1800-luvulla ja he keräsivät talteen myös paikallista afrikkalaista kulttuuria. Ne Afrikan maat, esim. Namibia tai Tansania, missä suomalaiset ovat tehneet paljon lähetystyötä, ovat Afrikan mittapuulla pysyneet huomattavan rauhallisina, kun katsotaan nykyaikaa – ja suomalaiset lähetyskoulut muuten kouluttivat näitä Namibian vapaustaistelijoitakin.
    Ja Afrikkalaisilla on myös oikeus valita seurata Jeesusta – sekin on uskonnonvapautta.

    Ihmiset pitää tuomita myös aikansa mittareilla, ottaa huomioon konteksti. Ja aika hyvin nämä asiat on perattu ja ylilyönnit tuomittu suomalaisten osalta – jo aikoja sitten.
    Mutta esim. portugalilaiset aikalaisetkin jo puhuivat valloituksista ja esim. kullanhimosta – eli aikalaisetkin jo tiesivät tekevänsä väärin. Portugalilaiset edustavat siis aivan toista ääripäätä, mitä suomalaiset!

    Tykkää

    1. Kiitos vaan kommentista, joka tuntuu vahvistavan blogissa esiin nostetun ajatuksen viattomuuden narratiivista. Bloggauksessa on kyse siitä, miten kolonialismin aikaiset mallit ovat edelleen läsnä esimerkiksi eurosentrismin ja valkoisen etuoikeuden muodossa Suomessa, ja miten ne vaikuttavat antirasismiin nykypäivänä. Ei lähestystyön mahdollisista eduista, suomalaisten orjuuttamisesta tai Somaliasta.

      Tykkää

  2. Puhut suomalaisten valkoisesta rikoskumppanuudesta, mutta mitä mieltä olet esim. siitä, että Somaliassa muslimisomalit ovat pitäneet ei-muslimeita afrikkalaisia, siis bantuja – orjina vielä hyvin myöhäänkin, jolloin on hyvin todennäköistä, että monen Suomessa asuvan somalitaustaisenkin suvun lähihistoriasta löytyy varsin tuoreita orjanomistajia.
    Pitääkö siis näiden muslimisomalien kantaa vastuusta mustien ei-muslimien afrikkalaisten orjuuttamisesta? Ovatko he samoin valkoisten rikoskumppaneita?

    Ja vieläkin maailmalla esiintyy orjuutta myös ei-valkoisten kesken, joten ei ole kyse vain valkoisesta ihoväristä. Myös maita on anastettu ja kolonisoitu sekä kansoja, heimoja ja kulttuurejakin on tuhottu – myös ihan ei-valkoisten kesken, mutta miksi valkoiset antirasistit eivät kiinnitä mitään huomiota näihin?

    Tykkää

  3. Mitä saa sanoa ja ajatella? Olen suomalainen tietääkseni suomalaisista esi-isistä aika pitkältä. En mielestäni pidä ihmisiä erilaisina ”rodun”, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, tms. perusteella. Mutta sekin on sitten väärin, koska se tekee minusta jotenkin tekopyhän? Suomalaiset olivat Ruotsin vallan alla satoja vuosia, mutta en minä kanna kaunaa nykyruotsalaisille enkä edes suomenruotsalaisille.

    Epämääräinen ”olet syyllinen kolonialismiin ihonvärisi takia, ajattelet kumminkin väärin vaikka mitä sanoisit” -hoenta tekee vain kiukkuiseksi eikä edistä yhtään mitään.

    Ilmeisesti saamelaiset eivät saa peruskouluopetusta eivätkä terveydenhoitoa omalla äidinkielellään, näin olen ollut ymmärtänyt. Kuitenkin – käsittääkseni – myös saamenkieli on Suomessa virallinen kieli (korjatkaa, jos olen väärässä). Siinä on oikea epäkohta, puhutaan siitä ja tehdään sille jotain!

    Tykkää

    1. Ei jutussa syyllisyyden tai kaunan tunteista ole kyse. Siinä oli tarkoitus pohtia sitä, millaisia asioita valkoisessa antirasismissa voi olla hyvä tiedostaa.

      Tykkää

  4. En kyllä suostu pohtimaan. Jos tuollaista pitää loputtomiin vatvoa, niin ihmiset eivät ikipäivänä pysty suhtautumaan toisiinsa neutraalisti ja tutustumaan yksilöihin yksilöinä vaan aina pitää suhtautua jonkin ryhmän edustajina.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s