”Ainoa asia mitä toivoin, oli se, että joku tulisi väliin”

Olen asunut reilut 10 vuotta poissa Suomesta. Monet niistä asioista, joista on ennen voinut sanoa, että Suomessa tämä on paremmin, eivät enää niin ole. Tai vähintään suunta on huolestuttava. Tämä pätee poliisiinkin. Syitä voi lukea vaikka Veikka Lahtisen blogista. En toki tarkoita, että kyseessä olisi jonkinlainen yhdessä yössä tapahtunut muutos, ja keskustelu poliisin rasismista liittyy myös laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Näiden vuosien aikana Portugalissa on käynyt myös selväksi paikallisen poliisin rasistisuus ja sen vakavat seuraukset. Keskustelu Mustan Barbaarin eli James Nikanderin perheeseen kohdistuneista poliisitoimista noudattaa samaa kaavaa kuin keskustelu poliisin rasistisista otteista täällä. Oletetaan, että ratkaisu on poliisin totteleminen ja suhtaudutaan uhrien kertomuksiin lähtökohtaisesti epäillen. Ja lauotaan rasistisia kommentteja. Ja syytetään uhreja uhriutumisesta. Keskustelun äärimuotoihin voi tutustua Saku Timosen blogissa.

Viimeinen pisara oli kansanedustaja Leena Meren ”vitsailu”. Ei varmaan paljon naurata Meren vitsit niitä, jotka poliisin etnisen profiloinnin  ja voimankäytön kohteeksi ovat joutuneet. Eikä ole paljon naurattanut niinä hetkinä, kun puoliso on ollut myöhässä ja olen pelännyt, että hän on joutunut poliisien käsiin, eikä ole pystynyt nielemään epäoikeudenmukaista kohtelua. Silloinkaan ei yhtään naurattanut, kun kaverit tulivat oikeustalolta ulos poliisien pahoinpiteleminä viime vuoden helmikuussa. Ystävä ei pystynyt kävelemään ilman kainalosauvoja ja hammas oli poikki. Toista oli ammuttu kumiluodilla lähietäisyydeltä reiteen, tuli luuhun ulottuva haava. Eikä ole mitään huvittavaa siinäkään, että poliisin toimiin ei olla pystytty täällä puuttumaan.

Ensimmäisen kerran todistin poliisiin rasistisia otteita, kun olin vasta muuttanut Lissaboniin. Oltiin kavereiden kanssa Adamastor-näköalapaikalla. Sinne tehdään ajoittain ratsioita, ja niin oli tuolloinkin. Poliisi pyysi henkkarit ainoastaan seurueessa olevilta tummaihoisilta Portugalin kansalaisilta, ei valkoisilta ulkomaalaisilta.

Mitä kaverit tekivät? No näyttivät henkkarinsa. Mutta sekään ei estänyt kovia otteita ja haukkumista. On etuoiketetun harhaluulo olettaa, että tilanne sujuisi aina kauniisti ja yhteisymmärryksessä, jos tottelee poliisia. Poliisi täällä provosoi nuoria ja tuntuu suorastaan toivovan virheitä, jotta pääsisi käyttämään voimaa. Poliisit myös käyttävät surutta täysin asiatonta kieltä. Poliisin rasismi ei ole ohimenevä kurja tilanne, joka ratkeaa kiltillä käytöksellä ja auktoriteetin kunnioittamisella.

Puolisokin on joutunut poliisin kanssa tekemiseen lukemattomia kertoja näiden viiden vuoden aikana, jotka olemme olleet yhdessä. Hänet on pysäytetty aamulla matkalla juna-asemalle, sillä poliisit halusivat katsoa mitä hänellä oli urheilukassissaan. Siellä oli maalausvälineitä, hän oli matkalla työkeikalle. Hänet on pysäytetty juoksulenkillä ja kysytty miksi hän juoksee, ja lopuksi tarkistettu henkkarit. Poliisit saattoivat hänet kotiin koiramme kanssa, sillä hän oli unohtanut henkkarinsa lähtiessään ulkoiluttamaan koiraa.

Meidät on pysäytetty myös niin, että hän on ollut seurueen ainoa ei-valkoinen (ja ainoa Portugalin kansalainen). Kaikki muut ovat olleet valkoisia ulkomaalaisia. Poliisit ovat katsoneet ainoastaan hänen henkilöllisyystodistuksensa. Henkkareita ei koskaan jätetä kotiin. Jokainen meillä käynyt tietää, että täällä varmistetaan aina ennen ulos lähtemistä, että kaikilla on henkkarit mukana. Niitä ei täälläkään tosin ole pakko kuljettaa mukana, eikä poliisi saa niitä noin vain myöskään pyytää. Mutta sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä.

Jos poliisin lähestymistapaa yrittää jotenkin kyseenalaistaa, tiedossa on ongelmia. Niin myös kuvausyrityksistä. Aktivistit printtasivat pieniä vihkoja, joissa kerrottiin poliisin oikeuksista ja poliisin pysäyttämän henkilön oikeuksista. Kun poliisin pysäyttämältä nuorelta löytyi tällainen vihkonen, poliisi repi sen. Viesti ei voisi selvempi olla.

Itse en ole kuitenkaan kertaakaan joutunut näyttämään henkkareitani poliisille kadulla. Ainoa kerta, jolloin keskustelin poliisin kanssa, oli yhden ratsauksen jälkeen. Puoliso oli näyttänyt henkkarinsa, esitellyt auton takakontin sisällön ja vastaillut poliisien uteluihin siitä, ketä hänellä oli kyydissään ja miksi.  Hän jatkoi autolla lyhyen matkan kotiin kahden muun suomalaisen kaverin kanssa. Minä ja yksi vieraista päätettiin kävellä kotiin. Poliisi oli huolissaan meidän turvallisuudestamme ja kysyi, tiedänkö millaisessa paikassa olen.

Poliisin toiminnalla on mittavia yhteiskunnallisia seurauksia. Poliisiin ei luoteta, sillä täällä tiedetään, että jos vastakkain on valkoisen ja mustan sana, valkoisen sana on se, johon uskotaan. Poliisi on osoittanut puolueellisuutensa lukemattomia kertoja. Niinpä poliisin rasistisen toiminnan uhrit tietävät hukkaavansa aikaa tehdessään valituksia, yrittäessään osoittaa joutuneensa rasismin kohteiksi tai puolustaessaan oikeuksiaan. Poliisit myös tietävät sen. Ja niin tietävät valkoiset rasistitkin. Asetelma on demokratiaa ja ihmisoikeuksia ajatellen vakava. Toivon, että Suomessa tilanteeseen pystyttäisiin puuttumaan tehokkaammin.

Täällä poliisin rasismista ja voimankäytöstä ei ole syntynyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua, huolimatta useista väkivaltatilanteista ja poliisien yhteyksistä äärioikeistoon, kuten edellisessä poliisibloggauksessa kirjoitin. Tilannetta ylläpitää etuoikeutetun enemmistön epäuskoisuus, mutta myös niin sanottu hyvien ihmisten hiljaisuus. Kirjoitin hiljattain kaverista, jonka kolme poliisia pahoinpiteli. ”Ainoa asia mitä toivoin, oli se, että joku tulisi väliin”, hän sanoi. Hän oli tuolloin 16-vuotias.

***
PS. Kannattaa perehtyä Uyi Osazeen kirjoittamaan tekstiin ”The Reality of Ethnic and Racial Profiling in Finland” Rasismista ja rajoista -blogissa. Osazee on The Stopped – Spaces, Meanings and Practices of Ethnic Profiling -hankkeen tutkija.

2 vastausta artikkeliin “”Ainoa asia mitä toivoin, oli se, että joku tulisi väliin””

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s