Kyytiä eurosentriselle opetukselle

”Niin ja koulujen eurosentrinen historianopetus saattaa johtua siitä että olemme Euroopassa, emme Zimbabwessa. Olisi aika hedelmätöntä suomalaisena opiskella talvisodan historiaa Norsunluurannikon näkökulmasta”, kommentoitiin edellistä bloggausta.*

Viittasin kirjoituksessa rakenteisiin, jotka osaltaan pitävät median ja yliopiston enemmistön käsissä, ja puheeksi tuli eurosentrinen opetus. Peruskoulun ja lukion kannalta se ei Suomessa tietenkään tarkoita eurosentrismin korvaamista afrosentrismillä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kerrotaan historiasta laajemmasta näkökulmasta ja vaihtelevista näkökulmista – eikä vain eurooppalaisten miesten näkökulmasta. Olennaista on huomioida oppimateriaaleissa sekin, että niitä eivät Suomessa lue ainoastaan niin sanotut kantasuomalaiset.

Yliopistonkin dekolonisaatiosta on ollut puhetta myös Euroopassa. Rhodes Must Fall in Oxford -kampanja ajaa kolonialismiin viittaavien symboleiden poistamista Oxfordin yliopiston kampukselta ja haluaa kiinnittää huomiota yliopistolla tapahtuvaan syrjintään ja rasismiin. Lisäksi se haastaa oppimateriaalivalinnat ja kurssien sisällöt väittäen, että ne ovat liian eurosentrisiä ja jättävät huomiotta esimerkiksi naisten ja muiden kuin länsimaisten tutkijoiden tekemän työn.

Kapkaupungissa poistettiin kampukselta siirtomaaherra Cecil Rhodesin patsas Rhodes Must Fall -kampanjan myötä. Kuva: Desmond Bowles, flickr.com, CC BY-SA 2.0.
Kapkaupungissa poistettiin kampukselta siirtomaaherra Cecil Rhodesin patsas Rhodes Must Fall -kampanjan myötä. Kuva: Desmond Bowles, flickr.com, CC BY-SA 2.0.

Kyseessä ei ole se, että ainoastaan länsimaiset miehet olisivat tutkineet ympäröivää maailmaa ja tuottaneet tietoa. Länsimaisen kaanonin ulkopuolella on tuotettu tietoa, myös Euroopassa, mutta se on jäänyt marginaaliin. Suomessa tätä voi pohtia esimerkiksi suhteessa saamelaisiin. Osa tiedosta taas on hävinnyt kokonaan, osittain entisten siirtomaiden kielten ja suullisen perinteen hiipumisen myötä. Ajatusmalleja on myös esimerkiksi antropologien ja lähetyssaarnaajien toimesta selitetty länsimaisesta näkökulmasta käsin, länsimaisin käsittein ja kielin, mistä on seurannut väärinkäsityksiä.

Prosessi liittyy siihen, minkälaista, missä ja miten tuotettua tietoa pidettiin ja pidetään universaalina, objektiivisena ja uskottavana. Kyseessä on yksi kolonialismin ja eurosentrismin vaikeimmin purettavista seurauksista, sillä se vaatii näkymättömäksi tehdyn tekemistä näkyväksi. Eurosentrisyys ja koloniaalisuus eli siirtomaavallan jatkumot vaikuttavat moniin oppiaineisiin, ja esimerkiksi taloustieteiden ja filosofian dekolonisaatiota on pohdittu. Ne vaikuttavat myös näkemyksiin yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Eurosentrinen maailmankuva on lähtökohdiltaan patriarkaalinen, joten dekolonisaatioon liittyy myös tämän luonnollisena näyttäytyvän ulottuvuuden purkaminen.

Yliopiston dekolonisaatio ei siis pyri hylkäämään länsimaisen kaanonin puitteissa tuotettua tietoa, vaan horjuttamaan sen oletettua universaaliutta ja korjaamaan eurosentrismin aiheuttamia vääristymiä. Se myös nostaa universaaleina ja luonnollisina näyttäytyvien käsitysten rinnalle vaihtoehtoisia malleja. Näin on pyritty purkamaan – dekolonisoimaan – esimerkiksi tiukassa istuvaa binääristä sukupuolikäsitystä.

Opiskelin tohtoriksi laitoksessa, jossa eurosentrismiä pyrittiin aktiivisesti purkamaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että seminaareissa tutkittiin jälki- ja dekoloniaalisen teorian lisäksi vapaustaistelijoiden, afrikkalaisten filosofien ja eteläamerikkalaisten feministien tekstejä. Myös tiedon tuottamisen tavat kyseenalaistettiin siinä mielessä, että ohjelmassa ei ollut ainoastaan perinteistä akateemisesti tuotettua tietoa. Meillä luetettiin esimerkiksi eteläafrikkalaisten ja brasilialaisten aktivistien haastatteluja. Ohjelma oli monitieteellinen, mikä myös vahvisti dialogia. Kirjoitin laitoksen johtajan Boaventura de Sousa Santosin Alice-projektista Voimaan pari vuotta sitten.

Yliopiston dekolonisaatio siis voi merkitä paitsi kurssimateriaalien monipuolistamista, myös itse validin tiedon käsitteen kriittistä pohtimista. Tärkeää on myös tutkia mekanismeja, jotka pitävät osan tiedosta marginaalissa:

When they speak, it is scientific;
when we speak, it is unscientific.

When they speak, it is universal;
when we speak, it is specific.

When they speak, it is objective;
when we speak, it is subjective.

When they speak, it is neutral;
when we speak, it is personal.

When they speak, it is rational;
when we speak, it is emotional.

When they speak, it is impartial;
when we speak, it is partial.

They have facts, we have opinions.

They have knowledges, we have experiences.

We are not dealing here with a ‘peaceful coexistence of words,’ but rather with a violent hierarchy, which defines Who Can Speak, and What We Can Speak About.

Teksti on katkelma Grada Kilomban Decolonizing Knowledge -projektista. Siihen kuuluva videoinstallaatio on esillä perjantaina avattavassa Rauma Biennale Balticumissa Rauman taidemuseossa.

*Itse kommentti jäi julkaisematta, kun se ei pysynyt asiallisena.

5 vastausta artikkeliin “Kyytiä eurosentriselle opetukselle”

  1. Jos eurosentrisyys on ongelma yliopistoissa, miksi Yhdysvalloissa aasialaistaustaiset pärjäävät sen eurosentrisessä ja rasistisen historian omaavassa opiskelujärjestelmässä jopa kantaväestöä paremmin? Rotusyrjintä opiskelumaailmassa, jota aasialaistaustaiset tuntevat kohtaavansa liittyy siihen, että opinahjot eivät myönnä heille opiskelupaikkoja siinä määrin kuin heidän hyvät testituloksensa antaisivat aihetta. Heille on haitaksi, että yliopistot painottavat testitulosten ohella muitakin tekijöitä, kuten toisiin etnisiin vähemmistöihin kohdistettua affirmative action -politiikkaa:

    ”Racial prejudice of the sort that Jews faced may or may not be part of the problem, but affirmative action certainly is. Top universities tend to admit blacks and Hispanics with lower scores because of their history of disadvantage; and once the legacies, the sports stars, the politically well-connected and the rich people likely to donate new buildings (few of whom tend to be Asian) have been allotted their places, the number for people who are just high achievers is limited. (…) The Ivies deny running a racial quota. But in its comment on the Asian groups’ complaint, Harvard defends the use of race as a criterion in admission—”a class that is diverse on multiple dimensions, including on race, transforms the educational experience of students from every background and prepares our graduates for an increasingly pluralistic world”—and describes its admissions process as “holistic”, meaning it takes into account considerations wider than mere test scores. ” (lähde)

    Mielestäni on ongelmallista väittää, että tiedon totuus ja sen omaksumisen helppous tai hyödynnettävyys olisi sidottu tiedon alkuperään. Tällä on kaiken lisäksi ilkeitä historiallisia kaikuja — mm. ”juutalaisfysiikka”. On vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumisen ja menestymisen kannalta vahingollista, jos monet korkeakouluissa opetettavat, modernissa yhteiskunnassa tarvittavat taidot ja tiedot leimataan eurosentriseksi hapatukseksi. Dekolonisaatio ei voi yliopiston tapauksessa tarkoittaa muuta kuin sen universaaliksi katsottujen hyvien tiedollisten standardien terävöittämistä ja elävöittämistä: jos ja kun on olemassa eurosentrisiä vääristymiä, niitä ei korjata relativisoimalla tietoa vaan niiden kuuluisi korjautua ”objektiivisuuden voimalla”. Ilman objektiivisuuden ihannetta olisi kaiken lisäksi mieletöntä edes puhua ”vääristymistä”.

    Tykkää

    1. ”Kantaväestöllä” tarkoitat kaiketi havaijilaisia, Alaskan inuiitteja ja intiaaneja, USA:ssa ei muita kantaväestön edustajia ole.

      Tykkää

    2. Eurosentrismi ei tietenkään yksin mitään selitä, mutta se voi olla yksi ulottuvuus muiden, myös sosio-ekonomisten syiden joukossa. Peruskoulun kannalta sillä lienee enemmän merkitystä tästä näkökulmasta. Eurosentrismin purkaminen ei myöskään ole palvelus ”muille”, vaan ihan meille kaikille hyödyksi. Se, että jonkin asian sidonnaisuus tiettyyn maailmankatsomukseen hyväksytään ja osoitetaan ei tarkoita leimaamista eurosentriseksi hapatukseksi. Ihan kuten tuossa kirjoitinkin, ei saavutuksia ole tarkoitus heittää hukkaan. Vääristymä voi viitata esimerkiksi siihen, että kuvittelemme että validia tietoa on tuotettu ainoastaan länsimaisissa puitteissa, kun muita esimerkkejä ei anneta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s