Viesti Brasiliasta

En ole vielä Brasiliassa käynyt, mutta Brasiliasta on kuitenkin vaivihkaa tullut palanen elämääni. Ensimmäiset ystävät Portugalissa olivat brasilialaisia. Myöhemmin tohtorintutkinnon kurssikaverit olivat melkein kaikki brasilialaisia. Väikkäreitä tehtiin muun muassa Maattomien liikkeestä, afrobrasilialaisista uskonnoista ja Brasilian alkuperäiskansojen asemasta. Opin heiltä varmasti yhtä paljon kuin proffiltani.

Ja sitten on vielä bahialainen Leandro, historioitsija ja aktivisti, johon tutustuin yhdessä konferenssissa ja joka myöhemmin opiskeli jonkin aikaa Lissabonissa. Leandro on parhaita tyyppejä, joita maailmassa on tullut vastaan. Ikävä on aina kova, eikä se yhtään helpottanut hänen eilisen postauksensa myötä. Se viittaa poliittisiin käänteisiin. Työväenpuolueen Dilma Rousseff sysättiin eilen monimutkaisten käänteiden jälkeensyrjään ja valtaan astui varapresidentti, keskusta-oikeistolainen Michel Temer.*

Kysyin, saisinko kääntää Leandron tekstin, sillä se summaa Brasilian tapahtumien ulottuvuuksia tavalla, johon lehtiuutiset (tai oma bloggaukseni) eivät pystyisi. Kääntäminen ei ollut ihan helppoa, joten kömpelyydet ovat minun. Tekstiä on paikoin hiukan lyhennelty. Jos portugali luonnistuu, käy lukemassa alkuperäinen teksti.

Meidän historiamme muodostuu taistelusta ja jokapäiväisestä vastarinnasta niitä kohtaan, jotka meitä tappavat ja orjuuttavat, jotka tekevät meistä näkymättömiä, haukkuvat meitä ja kohdistavat meihin iskuja joka puolelta.

Onko tilanteemme joskus ollut erilainen tämän maan historiassa? Maan, jonka perustamismyyttiä jo leimasi väkivalta, joka tähän päivään asti pitää meidät niiden maailman maiden kärkipäässä, joissa eniten tapetaan, murhataan ja kohdellaan väkivalloin mustia nuoria, alkuperäiskansojen edustajia, transsukupuolisia, maanviljelijöitä, työläisiä, homoja ja naisia? Mitä uutta on eliitin järjestemässä vallankaappauksessa ja meidän jatkuvassa tarpeessa taistella?

Olen pyykkärin poika ja D. Maria Lúcia Mirandan, mustan naisen, lapsenlapsi. Hän sai 25 lasta, joista 13 kuoli. Niistä 12 lapsesta jotka selvisivät, hän pystyi kasvattamaan itse kolme. Hän ”antoi” muut lapset pois. Äitini oli hänen lapsistaan nuorin. Isoäitini synnytti yhden lapsistaan yksin pimeässä, ilman apua, heittäen istukan nälkäisille kissoille peläten, että pyörtyisi ja kissat söisivät hänen lapsensa. Miten paljon kuva kertookaan maan historiasta…

Kasvoin ruokaa ja sokeriruokoviinaa myyden torilla Bahian osavaltiossa. Näin, miten kanssani kasvaneet tytöt ja pojat kuolivat, ajautuivat prostituoiduiksi tai käyttämään huumeita, kaikessa hiljaisuudessa. Näin 62 miehen ja pojan katovan todennäköisesti paikallisen eliitin rahoittaman palkkamurhaajaryhmän työn tuloksena. Poikkeustila, josta nyt puhutaan paljon, on ollut monien todellisuus jo kauan.

Jaan Wlamyra Albuquerquen sanat:
”Anna olla.
Huomenna on 13. toukokuuta.** Ennen orjien vapauttamista maatilojen omistajat, poliitikot ja lainoppineet kiirehtivät takaamaan etuoikeutensa. He tyhjensivät heikon valtion kassat ja kahlitsivat vapautettuja orjia näyttääkseen, että valtasuhteet olivat ennallaan. Sille, joka on köyhä, musta ja nainen taisteleminen on olemassaolon ehto, se on arkea. Brasilian eliitti ei ikinä ole ymmärtänyt tätä. He näkevät vain itsensä. Se on heidän virheensä. Me jatkamme aina vastarintaa.
Anna olla. Historia jatkuu takaiskuineen. Mutta ne, jotka taistelevat, ovat aina olemassa.”

Isoäitini rakensi kotinsa omin käsin, työskenteli pyykkärinä ja kasvatti tädeistäni vahvoja ja oman arvonsa tuntevia. Hän kuoli mielenterveytensä menettäneenä, heräten välillä etsimään lapsiaan vaatekaapista ja komeroista, heidän peräänsä huutaen. Hänen tyttärenpoikansa, historian professori, on elossa ja vahva. He eivät lakkaa voittamasta. Me emme lakkaa taistelemasta.

*Jos on tuntunut oudolta, että taloussotkuista syytettyä Dilma Rousseffia ja hänen edeltäjäänsä Lulaa on puolustetaan, sen voi ymmärtää huolena demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Työväenpuolue PT sai 13 vuoden aikana kaikesta huolimatta aikaan merkittäviä sosiaalisia uudistuksia, kuten Bolsa Famílian, joka takaa rahallisen tuen köyhille perheille. Uudistusta pidetään onnistuneena ja sen turvin 20 miljoonaa ihmistä on noussut köyhyydestä. Vuonna 2012 puolestaan päätettiin, että julkisten yliopistojen tulee varata puolet paikoistaan köyhille opiskelijoille, jonka myötä esimerkiksi mustien opiskelijoiden määrä on saatu nousuun. Aiemmin niihin pääsi lähinnä yksityiskouluissa opiskelleita keski- ja yläluokkaisia opiskelijoita.

Huoli oli aiheellinen. Kaikki uudet ministerit ovat valkoisia miehiä. Viime vuonna perustettu tasa-arvo- ja ihmisoikeusministeriö, Ministério das Mulheres, Igualdade Racial, Juventude e Direitos Humanos, lakkautettiin. Sen oli muun muassa määrä ajaa nuorten, lasten ja vanhusten oikeuksia, vammaisten oikeuksia ja edistää naisten ja mustien asemaa. Temer, johon kohdistuvia korruptiosyytöksiä tutkitaan, on puhunut terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaalietuuksiin kohdistuvista leikkauksista.

** 13. toukokuuta vuonna 1888 Brasiliassa päätettiin orjuus.

Olen sivunnut Brasilian transnaisten asemaa aiemmassa bloggauksessa ”Feminismi ja dekolonisaatio kulkevat käsi kädessä”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s