Sopiiko sanaa ”rotu” käyttää?

Edellinen bloggaus niin sanotuista ”rotujenvälisistä” suhteista on Mafalalan luetuin sitten muuton Imageen. Sen synnyttämästä keskustelusta iso osa ei kuitenkaan liittynyt itse aiheeseen, vaan siihen, että tekstissä käytettiin sanaa ”rotu”. Monet vierastivat ilmaisua. Se kuulosti vanhan maailman termiltä tai sen sanottiin särähtävän korvaan. Tietenkin keskustelun kulkuun vaikutti se, että pyysin itse ehdottamaan vaihtoehtoja ”rotujenvälinen suhde” -ilmaisulle. Huomio kiinnittyi kuitenkin nimenomaan sanaan ”rotu”, eikä esimerkiksi siihen, miten ”rotujenvälisyyden” voi tulkita.

Jos sanaa ”rotu” ei käytetä biologisessa mielessä, vaan viittaamaan siihen yhteiskunnallisena ilmiönä, en miellä sitä automaattisesti ongelmalliseksi. Osittain suhtautuminen varmaan johtuu siitä, että nämä teemat ovat olleet läsnä paitsi arjessa, myös opinnoissa, mutta myös siitä, että olen lukenut ja keskustellut niistä lähinnä portugaliksi ja englanniksi. Näitä kieliä käyttävissä maissa keskustelua on käyty pitempään ja ”rotu”-sanan yhteys sanaan rasismiin on myös näkyvämpi. Suomessa sana tuntuu asiayhteydestä riippumatta viittaavan voimakkaammin sen aiempaan käyttöön biologisena terminä. Keskustelu oli siis paikallaan.

Osa sanan käytön kyseenalaistamisesta liittyi varmasti siihen, että sen käyttäjä oli tässä tapauksessa valkoinen. Niin vaikuttivat olevan myös ne, joista sana vaikutti yksioikoisesti käyttökelvottomalta. Epäluulolle ja vastahakoisuudelle on kyllä hyvä syy: harvoin on seurannut mitään positiivista siitä, kun valkoiset ryhtyvät puhumaan rodusta. Jatkan kuitenkin sen verran, että saan käsiteltyä asiaa ja summattua keskustelua.

Etninen tausta, monikulttuurinen parisuhde?

Hyvässä hengessä käydyistä keskusteluista huolimatta en saanut päteviä vaihtoehtoja kuvaamalleni erityiselle tilanteelle. Tein kyllä tekstiin lisäyksen muutaman keskustelun käytyäni: ”Tässä ilmaisun [’rotujenvälinen’] käyttöön on päädytty siksi, että ilmiön voisi nimetä mahdollisimman tarkasti. Sen kautta voi tuoda esiin rasismin, joka ei suhtautumisessa ’monikulttuurisiin’ suhteisiin välttämättä ole läsnä. Näihin ulottuvuuksiin kuuluu paitsi mustaan osapuoleen kohdistettu rasismi, myös ajatus siitä, että valkoinen osapuoli on omaa ’rotuaan’ likaava petturi. Suhde voi tietenkin samaan aikaan olla ’monikulttuurinen’, mutta siitä ei ole tässä jutussa kyse.”

Toki samat asiat olisi voinut listata monikulttuurisesta suhteesta puhuen, mutta en puhunut suhteemme monikulttuurisesta ulottuvuudesta. Siinä tekstissä käsiteltäisiin varmaankin kieliasioita ja pohdittaisiin erilaisista kulttuuritaustoista johtuvia eroja. Myös termiä ”etninen tausta” ehdotettiin. ”Rotujenväliset” suhteet eivät kuitenkaan ole välttämättä monikulttuurisia eikä niissä ole aina kahta eri etnistä taustaa edustavaa henkilöä. Ennen kirjoittamista mietin myös ilmaisua ”mustien ja valkoisten väliset parisuhteet”. Sekin olisi tarkka, kun en muunlaisia ”rotujenvälisiä” suhteita käsitellyt. Se kuitenkin sulkee pois suhteita, joihin liittyy samankaltaisia ilmiöitä.

”Rodusta” ei saa puhua?

On selvä, miksi sana ”rotu” särähtää korvaan. Termi liittyy olennaisesti kolonialismiin, jonka yhteydessä maailman väki rodullistettiin. Rotuteoria oli tarpeen, sillä se oikeutti epätasa-arvoisen kohtelun. Se antoi ”tieteellisen” selityksen, jonka avulla suuria ihmisjoukkoja saatettiin mutkitta ja ilman moraalisia ongelmia käyttää hyväksi työvoimana. Tarvittiin ”rotuja”, sillä muuten kolonisoitujen tai orjien kohtelu ei olisi ollut oikeutettua. Toki tieteellinen rasismi tuo mieleen myös sen olomuodon natsi-Saksassa.

Rodusta biologisena käsitteenä on (no, ainakin asiallisissa yhteyksissä) luovuttu. Jo vuonna 1950 julkaistiin Unescon kannanotto, The Race Question, jossa tuomitaan tieteellinen rasismi ja kehotetaan luopumaan sanasta ”rotu” ja puhumaan ”etnisistä ryhmistä”. Tässä mielessä rodusta ei pidäkään puhua, ja tämän näkökulman iskostuminen mieleen lienee taustalla silloinkin, kun sana pistää silmään ja häiritsee.

Kannanotossa myös huomautetaan, miten myytti rodusta on aiheuttanut suurta inhimillistä ja yhteiskunnallista vahinkoa, kuolemaa ja kärsimystä. Tätä puolta voi avata käyttämällä käsitettä, siis antirasistisessa mielessä. Sanan laittaminen lainausmerkkien sisään vie huomion sen olemukseen sepitteenä ja auttaa myös hahmottamaan tavan, missä mielessä sanaa käytetään.

”Rodusta” täytyy puhua?

On myös ilmiöitä ja ajatusmalleja, joista voi olla vaikea saada kiinni, jos ei puhuta ”rodusta” sosiaalisena konstruktiona. Jos etuoikeutetusta asemasta torppaa sanan käytön, se voi vaikeuttaa tiettyjen ilmiöiden tuomista esiin ja niistä keskustelua. Se voi jopa toimia kokemuksia mitätöivässä mielessä tai ylläpitää ”en näe väriä”-ajattelua, kuten eräässä keskustelussa huomautettiin. Se, että värillä ei olisi väliä, olisi toki ideaalitilanne, mutta vuosisatojen ajan rakennetusta rotuajattelusta ja sen seurauksista ei kuitenkaan olla vielä päästy. Jos tuntuu siltä, että värillä ei ole väliä, on todennäköisesti valkoinen ja nauttii sen mukanaan tuomista etuoikeuksista.

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole sanavalinnoista, vaan siitä, mistä sanan herättämä keskustelu kielii. Bloggausta seuranneessa keskustelussa nousi esiin tärkeä huomio siitä, miten Suomessa on vielä työn alla sanasto, jonka avulla kuvata ja käsitellä rodullistamiseen liittyviä ilmiöitä ja kysymyksiä. Ilman sanastoa ja tarpeeksi tarkkoja käsitteitä myös keskustelu vaikeutuu. Erityisen tärkeää on nimetä etenkin niitä ilmiöitä ja todellisuuksia, joita valta-asemasta käsin ei välttämättä edes huomaa. Se, onko sanalle ”rotu” tässä keskustelussa käyttöä, selviää ajan mittaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s