”Rotujenväliset” parisuhteet, stereotypiat ja stigmat

Uskalsin vihdoin kartoittaa ”rotujenvälisiin” parisuhteisiin liittyvää keskustelua. Se alkoi huonosti. Suomeksi hakusanalla ”rotujenvälinen parisuhde” ei löydy oikeastaan mitään sellaista, mitä etsin.

Monikulttuurisista suhteista löytyy suomeksi enemmän keskusteluja. Mutta niistä ei nyt tässä ole kyse, vaan nimenomaan suhteista, joissa osapuolet edustavat eri ”rotuja”, ja etenkin niin, että toinen osapuoli on rodullistettu, toinen valkoinen. Monikulttuurisuus taas voi viitata vaikka kahden valkoisen, mutta erimaalaisen eurooppalaisen suhteeseen. Ja toisaalta suhde voi olla ”rotujenvälinen”, vaikka kyseessä olisikin kaksi suomalaista tai portugalilaista. Sanaa ”rotu” käytetään tässä tietenkin viittamaan sosiaalisiin konstruktioihin.

Ilmaisu ”rotujenvälinen” ei vaikuta olevan suomeksi vakiintunut, mikä kielii varmaankin ilmaisun kömpelyydestä, mutta myös siitä, että ilmiötä ei ole juuri (asiallisesti) käsitelty. Ilmaisu on käännös englanniksi ja portugaliksi yleisestä termistä ”interracial”. Kommenteissa sopii ehdottaa parempia ilmaisuja.

Tässä ilmaisun käyttöön on päädytty siksi, että ilmiön voisi nimetä mahdollisimman tarkasti. Sen kautta voi tuoda esiin rasismin, joka ei suhtautumisessa ”monikulttuurisiin” suhteisiin välttämättä ole läsnä. Näihin ulottuvuuksiin kuuluu paitsi mustaan osapuoleen kohdistettu rasismi, myös ajatus siitä, että valkoinen osapuoli on omaa ”rotuaan” likaava petturi. Suhde voi tietenkin samaan aikaan olla ”monikulttuurinen”, mutta siitä ei ole tässä jutussa kyse.*

Rasismia, misogyniaa, eksotisointia

Tämä on henkilökohtainen teksti, jonka kirjoittamista olen vältellyt. Aihe on vaikea, sillä se on monella tavalla latautunut. Se, että asiasta ei ole suomeksi juuri kirjoitettu, ja se, että asetelma liittyy positiooni tämän blogin kirjoittajana, saivat lopulta siihen tarttumaan. Vaikka henkilökohtaisella tasolla suhteen ydin ei tietenkään ole ”rotujenvälisyys”, ympäristö muistuttaa siitä jatkuvasti. Ja vaikka lähtökohta on henkilökohtainen ja kokemukset pääosin Portugalista, haluan käsitellä asetelmaa laajemmasta näkökulmasta. Seuraa siis lista muutamista stereotypioista ja stigmoista, joita tällaisiin suhteisiin liittyy. Niissä limittyvät muun muassa valtasuhteet, rasismi, misogynia ja eksotisointi.

Kirjoitan suhteen valkoisen naispuolisen osapuolen näkökulmasta, vaikka kohdat vaikuttavat suhteen molempiin osapuoliin, eli myös mustaan puolisooni. En voi kaikesta keskustelusta huolimatta täysin tietää, millaisia paineita häneen näiden alla listattujen lisäksi kohdistuu, enkä voi hänen puolestaan puhua. Asetelma on myös (syystäkin) latautunut mustien/rodullistettujen naisten näkökulmasta, niin historiallisesta kuin eurosentristen ihanteiden ja etuoikeuksien näkökulmasta. Tästä näkökulmasta asiasta en voi myöskään oikeutetusti puhua, vaikka keskustelusta olenkin tietoinen.

Aiheet on rajattu myös niihin, jotka liittyvät suoraan ”rotujenvälisiin” suhteisiin. Siksi tässä ei sen enempää siitä, miten poliisi on kahteen otteeseen pysäyttänyt meidät ja katsonut vain puolisoni henkkarit. Tai siitä, miten helpotus suorastaan paistaa esimerkiksi pienten liikkeiden omistajien kasvoilta, kun he huomaavat, että mies on minun kanssani. Hän ei enää vaikutakaan potentiaaliselta ryöstäjältä.

”Rotujenvälisiä” suhteita on monenlaisia, eikä tässä ole tarkoitus kattaa niiden kirjoa. Ja asuinpaikka vaikuttaa näkökulmiin myös. Luulisin, että osa listan kohdista pätee, vaikka kyseessä olisi rodullistetun naisen ja valkoisen miehen suhde. Osa taas liittyy suoraan valkoisen naisen ja mustan miehen suhteeseen, mutta samasta asetelmasta on olemassa variaatio, joka liittyy käänteiseen asetelmaan. Ja sanottakoon nyt vielä se, että vaikka tätä suomalaisena kirjoitankin, olemme olleet Suomessa viiden vuoden aikana yhdessä kerran. Jos joitain asioita voikin yleistää, niin tuskin kaikkia. Sopii siis jakaa kommenteissa myös omia kokemuksia tai näkemyksiä. Blogissa julkaistaan ainoastaan asiallisia kommentteja.

”Huora!”

Turistikadulla Lissabonin keskustassa maassa kerjäämässä istuva valkoinen mies sylkäsi kohdallani ja kutsui huoraksi. Tilanne oli sellainen, että ainoa mahdollinen syy moiselle oli rinnallani kulkenut rodullistettu mies. Tämä oli ainoa kerta, kun joku reagoi suoraan avoimen vihamielisesti. Yleensä täällä reaktiot hillitään.

Hienovaraisempia reaktioita on vaikeampi tulkita. Kun jostain syystä päädyttiin puhumaan siitä, miten naapurin valkoinen mies välttelee minulle moikkaamista viimeiseen asti, välitön tulkinta oli se, että hän ajattelee että likaan ”rotuani”. En tietenkään tiedä miehen motiiveista (hänen vaimonsa kyllä juttelee meille molemmille, ja mieskin puolisolle), mutta kuvaavaa on se, miten tilanne täkäläisin silmin näyttäytyy. Samassa keskustelussa tuli puheeksi mustien miesten kanssa olevien valkoisten naisten oletettu ”helppous”, jossa kaikuvat seksistiset moraalistandardit.

Kun hain mahdollista taustalukemista Portugalista, ensimmäisenä tuli vastaa natsien keskustelupalsta. Siellä mietitään, miten ”rotujenväliset” suhteet voisi torjua. Erityisesti on puhe mustien miesten ja valkoisten naisten suhteista. ”En halua, että mustat miehet parittelevat naistemme kanssa”, siellä pohditaan. Tässä kiteytyy rasismin lisäksi ajatus naisista miesten omaisuutena. Ja se, miten keskustelu tällaisista suhteista keskittyy usein seksiin.

”Sillä on viidakkokuume”

Luin myös uudelleen taannoisen Imagen jutun, joka on otsikoitu seuraavalla tavalla: ”Mustaa valkoisella: Miksi seksi ulkomaalaisen miehen kanssa on parempaa”. Siinä kuvataan ”eroottista kulttuurivaihtoa” harrastavia naisia. ”Nyt tarkoitus on puhua siitä, mikä afrikkalaistaustaisissa miehissä sytyttää”, jutun pointti summataan. Siinä käy hyvin ilmi miten ja miksi ”rotujenvälisiin” suhteisiin liittyy niin voimakas seksualisointi.

Eksotisointi, ihan sama kuinka hyväntahtoinen, on esineellistämistä. Ja se perustuu pitkäikäisiin rasistisiin stereotypioihin. Mielikuvissa yhdistyvät voimakas maskuliinisuus, viriiliys ja kiehtova eksoottisuus. Lehtijutussa puhutaan primitiivisyydestä ja alkukantaisuudesta.

Juttua silloin ja nyt lukiessa tuntui työläältä, kun tietää itsekin tulevansa nähdyksi eksotiikannälkäisen ja essentialisoivan joukon jatkeena. Lienee sanomatta selvää, että stereotypia loukkaa myös suhteen toista osapuolta.

”Ole varovainen!”

Olin ollut Lissabonissa vähän aikaa ja juttelin baarissa ystävän kanssa. Opiskeltiin samassa yliopistossa, olin ehkä 25-vuotias. Valkoinen, minua vanhempi portugalilainen nainen tuli varoittamaan ja käski pyytää apua, jos tilanne menisi hankalaksi. Miksi? Koska juttukaveri oli tummaihoinen. Kyseessä oli siis se, että naiivi valkoinen nainen olisi väistämättä potentiaalinen hyötyä tavoittelevan mustan miehen uhri.

Asetelma heijastaa rodullistettujen miesten ja valkoisten naisten kanssakäymiseen liittyviä stereotypioita. Valkoinen nainen näyttäytyy hupakkona, joka ei osaa huolehtia itsestään ja joka ei tiedä, miten mustat miehet pettävät, haluavat hyötyä hänestä taloudellisesti tai ovat tämän kanssa statussyistä. Mies näyttäytyy taas laskelmoivana onnenonkijana. Lienee taas sanomatta selvää, että stereotypia loukkaa suhteen molempia osapuolia. Naiseen suhtaudutaan seksistisesti, mieheen rasistisesti.*

”Tykkään rotujenvälisistä pariskunnista”

Sellaisiakin ihmisiä on, jotka kertovat ilahtuvansa nähdessään tällaisen pariskunnan. Kommentti siitä, että nämä suhteet ovat jonkinlainen tie ulos rasismista, on kai tarkoitettu kivaksi. ”Puolisoni on musta” -lause kuuluu kuitenkin samaan kategoriaan ”Minulla on mustia kavereita” -lauseen kanssa. Se, että valkoinen on suhteessa rodullistetun kanssa ei tee valkoisesta vähemmän valkoista, poista etuoikeuksia, eikä ole todiste rasismin poissaolosta.

Olen kuullut ”rotujenvälisessä” suhteessa olevan valkoisen naisen valittelevan oman lapsensa hiuslaatua. ”Hän näyttää aamulla sähköiskun saaneelta, eikä hiuksia saa millään kuriin”, hän kommentoi lapsen kuullen. Toinen, meidän molempien kuulleen, sanoi ettei ikinä tekisi lasta valkoisen miehen kanssa. ”Mulatit ovat niin kauniita”, tyyppi sanoi ja näytti ensimmäisen tyttärensä kuvan kännykästään. (Ei, sana ei täälläkään ole korrekti.)

”Saisitte kauniin lapsen!”

Yllä mainittu tyyppi ei ole mieltymyksineen yksin. Kirjoitin jo aikaisemmin kommenteista, joita vapaaehtoisesti lapsettomat saavat kuulla. Mainitsin esimerkkinä vetoamisen siihen, että lapsestamme tulisi kaunis. Se nyt ei missään tilanteessa ole järkevä syy hankkia jälkeläisiä, mutta tässä yhteydessä ”kauneudella” on myös latautunut merkitys.

Se viittaa suhteen rodullistettua osapuolta vaaleampaan ihoon, sopivalla tavalla kiharaan tukkaan ja vihreisiin silmiin. Se on toisaalta eksotisointia, mutta kielii myös vaaleamman ihon suosimisesta ja osoittaa, miten kauneusihanteet ovat kaikkea muuta kuin neutraaleja.

Eroon myyteistä, stigmoista ja stereotypioista?

Niin sanottuihin rotujenvälisiin suhteisiin kohdistuvat ennakkoasenteet, myytit ja leimat ovat sinänsä pieni ongelma, mutta ne heijastavat laajempia asetelmia. Suhtaudun epäillen siihen, että tällaisten suhteiden yleistyminen kielisi rasismin hiipumisesta. Niin kauan, kun yhteiskunta on epätasa-arvoinen, eikä rakenteellisesta rasismista ja eurosentrismistä kauneusihanteineen sekä eksotisointineen ei ole päästy, on neutraali suhtautuminen esimerkiksi valkoisen naisen ja mustan miehen suhteeseenkin mahdotonta. Suhtautuminen tällaisiin suhteisiin on myös yksi osoitus siitä, miten antirasismin on oltava feminististä, ja feminismin antirasistista.

 

– – –

Lisäyksiä ja korjaus 6.5.2016:

*Perusteltu sanan ”rotujenvälinen” käyttämistä aiheesta käytyjen keskustelujen myötä, ja lisätty lainausmerkit ilmaisulle, jotta käy ilmi ”rotu”-sanan käyttö sosiaaliseen konstruktioon viittaavana. Eikä siis biologisena terminä.

*Korjattu lause ”Siinä yhdistyvät rasismi ja seksismi” lauseeksi ”Naiseen suhtaudutaan seksistisesti, mieheen rasistisesti” selkeyden vuoksi.

Keskustelua on summattu ”Saako sanaa ’rotu’ käyttää?” -bloggauksessa.

15 thoughts on “”Rotujenväliset” parisuhteet, stereotypiat ja stigmat”

  1. Minut on tietyllä tavalla ehdollistettu erilaiseen ajetteluun ja tottumuksiin kuin Ranskassa kasvaneet. Vartuin pikkukaupungissa, jossa ei-kantasuomalaisen näköisiä näkyi silloin nuoruusaikaani 90-luvulla… noh, harvakseltaan. Koulussani tai kaveripiirissäni taisi olla yksi ainoa tyttö.

    Kun ulkomaille muutettuani törmäsin mieheeni, jonka ulkonäkö viittaa tuonne Karibian suuntaan, minulla varmasti oli aiheesta enemmän epäluuloja kuin kenelläkään muulla ympäristössäni. Mikä on ihonvärin ja kasvatuksen tai elämänarvojen yhteys? Moni kummastus oli ihan silkkaa tietämättömyyttä. Moni kummastukseni muita ihmisiä kohtaan on yhä ihan silkkaa tietämättömyyttä. Tähän pohjautuen olinkin etenkin alussa jollain tasolla hämmästynyt siitä, että ympäristössäni ketään ei tuntunut rotujenvälinen suhteeni kiinnostavan. Tai miehen ihonväri siis. Ranskassa on rasismia, toki, mutta miesihminen on säästynyt pahimmalta kahdesta syystä: ranskalaiselta kalskahtava nimi ja perusranskalainen kasvatus. Eikä aksenttia.

    Olen siis taipuvainen uskomaan, että täällä rasismi ei pohjaudu niinkään ihonväriin (ulkoisiin seikkoihin) kuin siihen, miltä kuulostaa tai minkä niminen on. Huomaanhan tuon jo omalla kohdallani. Kun selviää, ettei aksenttini tulekaan Puolasta tai Venäjältä, vastakeskustelijan asenne muuttuu selkeästi.

    Mitä lapseen tulee, niin ainakin meidän natiainen on oikein sievä! Muttei sen takia, että on isäänsä vaaleampi, vaan siksi, ettei se ole perinyt minun haamunkalpeita persjalkaisia savolaisgeenejäni. Äiti on erittäin objektiivinen tätä asiaa arvioidessaan 😉

    Tykkää

    1. Kokemukset varmasti vaihtelevat monista syistä. Toisaalta minultakaan on harvemmin suoraan kysytty asiasta, ehkä ajatellaan että se olisi jotenkin epäkohteliasta. Sekin on aika kuvaavaa. Ja varmasti suhtautumiseen vaikuttavat myös muut tekijät – kuten nuo mainitsemasi.

      Tuttu on muuten tuo aksenttijuttu: mua luullaan välillä myös (osin ulkonäön vuoksikin kyllä, kun en ole pitkä ja vaalea) esimerkiksi romanialaiseksi, ja suhtautuminen muuttuu jos selviää mistä oikeasti olen.

      Natiaisen sievyydestä ei minulla ole epäilystäkään – oli hänellä esimerkiksi sitten tummat tai vaaleat silmät! 🙂

      Kiitos, kun jaoit kokemuksesi!

      Tykkää

      1. Niinpä. Ranskan (tai vaikka Yhdysvaltojen) kaltaisessa maassa a ja o on todellakin eliittikoulutus ja -työ. Sorbonnesta tai Harvardista valmistunut huippujuristi on ennen kaikkea Sorbonnesta tai Harvardista valmistunut huippujuristi. Voi tietysti kysyä sitten vertailun vuoksi, kuinka monta somalitaustaista huippujuristia Suomessa on – tai vaikkapa, kuinka monella Suomeen naidulla thaimaalaistaustaisella naisella on tohtorintutkinto? Rakenteellista rasismiako?

        Tykkää

      2. Ehkä kysymys on osoitettu alkuperäiselle kommentoijalle, mutta vastaan nyt kuitenkin. Sosiaalinen asema (josta Portugalissa myös kielii aksentti/puhetapa ja esimerkiksi asuinpaikka) varmaankin vaikuttaa siihen, mitä kukin arjessaan kokee, mutta rakenteellinenkin rasismi kannattaa pitää mielessä.

        Näkisin asetelman ehkä ennemminkin niin, että rasismin ja sosiaaliseen asemaan perustuvan syrjinnän yhdistelmä on erityisen raskas. Ja toisaalta rakenteellinen rasismi myös luo syrjäytymistä (ylläpitää matalaa koulutustasoa, vaikeuttaa työnsaantia jne).

        Toivottavasti ymmärsin kommenttisi oikein!

        Tykkää

      3. Juuri oikein ymmärsit; tarkoitin rakenteellisella rasismilla juuri Suomen kaltaisia maita, joissa etninen tausta määrää pitkälti pelimerkit tulevaisuuteen, toisin sanoen koulutustason ja sitä kautta mahdollisuudet työhön ja varallisuuteen sekä sitä kautta yhteiskunnalliseen asemaan. (Aksentti on mielenkiintoinen kysymys sinänsä, ystävä törmäsi Oxfordin käyneeseen eliittibrittiin, joka ”paljastui” irlantilaisduunareiden lapseksi. Irlantilaisaksentin hiominen pois yksityiskoulussa oli vaatinut paljon hikeä ja kyyneleitä (ja jonkun verran vertakin)).

        Tykkää

      4. Näin Jukan kommentin vasta itse vastattuani, mutta tuli vielä mieleen se, miten täällä hiljattain uutisoitiin European Network Against Racism (ENAR) -järjestön tekemästä tutkimuksesta, jossa muun muassa kysyttiin, onko suurissa yrityksissä yhtään mustia toimitusjohtajia. Portugalissa ei ole. Samoihin aikoihin tuli ulos tutkimus, jossa selvisi, että ne oppilaat, joilla on jonkin entisen Portugalin Afrikan siirtomaan kansalaisuus (tämä ei tarkoita, että lapsi olisi niissä syntynyt, vaan tämä voi olla Portugalissa syntynyt ja kasvanut) jäävät luokalle paljon portugalilaisia useammin. Syitä on monia, mutta myös opettajien asenteisiin viitattiin. Ja myöhemmin heitä ohjataan ammattiopintoihin kaksi kertaa useammin kuin portugalilaisia. Samanlaisesta ilmiöstä on ymmärtääkseni puhuttu myös Suomessa.

        Tykkää

  2. Mielenkiintoinen postaus. Pariuduin ja sain lapsia irlantilaisen kanssa, ja olen usein miettinyt, miten lapsiani olisi tuppukylässä Irlannissa kohdeltu, jos he olisivat poikenneet myös ihonväriltään. Saati nykypäivän Suomessa! Mitä sulkeutuneempi yhteisö, sitä vaikeampaa erilaisella on.

    Väitän kyllä, että erilaisuus ja eksoottisuus on aina lisäkoukku, kun törmää ulkomaalaiseen ja rakastuu, riippumatta rodusta. Minusta jo irkkuaksentti oli jännä, samoin eri uskonto ja kulttuuri. Tiedän, että oma vaaleuteni ja kieleni oli myös vetovoimaista miehelleni. Aika pian se vastakohtaisuus kuitenkin karisee ja eksotiikka väljähtyy. Jäljelle jää se, että on kasvanut eri kulttuurissa. Minusta se on sekä potentiaalinen ongelma että rikkaus.

    Blogissasi käsittelet erityisesti muitten ihmisten reaktioita suhteeseen erirotuisen kanssa. Olisi mielenkiintoista myös lukea, miten eri kulttuurissa kasvaminen vaikuttaa parisuhteeseen. Sillähän ei välttämättä ole mitään tekemistä ihonvärin kanssa. Minusta tuntui kuin olisin tömähtänyt 1950-luvulle, kun muutin maaseudulle Irlantiin 1980-luvulla!

    Tykkää

    1. Ihastumiset eivät tietenkään missään tyhjiössä tapahdu 🙂 Mutta erilaisuuden varaan suhdetta ei tosiaan voi rakentaa, kuten sanot.

      Omasta puolestani voin myös sanoa, että tärkeämpiä ovat jaetut kokemukset, kuten esimerkiksi se, että ollaan molemmat asuttu ulkomailla (puolisoni on Portugalista, mutta asunut kauan muualla), ja esimerkiksi samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja jaetut arvot.

      Kulttuurisista ulottuvuuksista voisi tosiaan kirjoittaa oman bloggauksensa. Kiitos kiinnostavasta kommentista!

      Tykkää

  3. Olenko väärässä, mutta ”valkoinen” mies – ”ei-valkoinen” nainen -suhteet ovat vielä enemmän vaiettuja? Enää ei ole edes Sir Vili -tyyppistä keskustelua, joka varmaankin johti yhä syvempään vaikenemiseen – jos stereotypiaksi tulee ihmiskauppa.

    Tykkää

    1. Voi hyvin olla, vaikka en olekaan oikea henkilö tästä puhumaan. Riippuu varmaan merkittävästi kontekstista ja asetelmasta. Arvelisin, että näissä stigma on erityisen voimakas, jos mies on vanhempi ja nainen nuorempi.

      Näitä kokemuksia olisi kiinnostavaa koota, nimenomaan tästä näkökulmasta!

      Tykkää

      1. Tuo on hyvä huomio, juuri vaihdoin ajatuksia asiasta kaljuuntuvan suomalaismiehen kanssa, jonka ”itäeurooppalainen” vaimo ei sinänsä ole häntä paljoa nuorempi, mutta näyttää siltä – kuinka paljon ennakkoluuloja he ovat kohdanneet. Eri asia tietysti on, kuinka paljon varautuneisuutta juuri suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään on puolisoiden välistä ikäeroa kohtaan. Joka tapauksessa halusin tuoda ”valkoisen” miehen näkökulman esiin myös.

        Kaiken kaikkiaan tässä olisi varmasti hyvä saada aikaan keskustelua, myös ”ei-valkoisten” näkökulmasta, niin miesten kuin naisten (ja toki homo/lesbosuhteissa) on vielä omat haasteensa). Kiitos postauksesta!

        Tykkää

      2. Tuossa tapauksessa ennakkoluuloja kohtaa varmasti todella paljon. Kiitos kommenteista! Vasta tämän bloggauksen myötä itsekin aloin ajatella asiaa laajemmin.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s