Vanhempia syytetään, vaikka kritisoida pitäisi syrjivää koululaitosta

Yhdessä kohtauksessa suurin piirtein 14-vuotias poika polttaa pilveä isompien kanssa, toisessa hän ajaa autolla jossain Lissabonin laitamilla. Kohtaukset olivat Outros Bairros -dokkarin hätkähdyttävimmät – muuten 90-luvun lopulla kuvatussa dokkarissa tuntuivat toistuvan Cova da Mourastakin tutut kuviot. Dokumentti kertoo nyt jo puretusta siirtolaisten rakentamasta lähiöstä ja seuraa sen asukkaita.

Mietittiin toisen, samanlaisessa naapurustossa kasvaneen katsojan kanssa, että mistä muutos johtuu. Nykyään lapset eivät käyttäydy kuin 80- ja 90-luvulla, jolloin kuulemma oli ihan yleistä, että hiukan yli 10-vuotiaatkin polttivat ja kulkivat isompien perässä pahoilla teillä. Vastaus oli lopulta yksiselitteinen: lapset eivät enää ole omissa oloissaan.

Entisistä Portugalin siirtomaista tulleet siirtolaiset alkoivat rakentaa kotejaan Lissabonin laitamille 70-luvun lopulla. Tuolloin ja 80-luvulla töistä ei ollut pulaa, sillä rakennustyömailla riitti töitä kaikille. Suuri osa naisista työskenteli siivoojina. Viikonloppuisin rakennettiin omia taloja. Rahat menivät rakennustöihin, sitä lähetettiin kotimaahan ja tänne myöhemmin tulleita tuettiin alkuun myös. Perheet olivat usein suuria, ja vanhemmat sisarukset hoitivat nuorempia maksullisen päiväkodin sijaan. Kun koulu alkoi, ei maksulliseen iltapäiväkerhoon ollut varaa kaikilla vanhemmilla.

Nyt 36-vuotias kaveri kertoo kokanneensa itselleen 10-vuotiaana koulun jälkeen riisiä tonnikalan ja sipulin kanssa. Hän myös muistelee, että vanhemmat eivät komentaneet lukemaan läksyjä. Monien vanhemmat eivät olleet juuri opiskelleet, eivätkä kaikki edes ole luku- ja kirjoitustaitoisia. Vanhemmat eivät juuri olleet läsnä, kasvimaalla tosin tehtiin isän ja sisarusten kanssa hommia.

Pikagallup taas paljastaa, että suurin osa ikäisistäni on jäänyt jossain vaiheessa luokalle. Voimankäyttökin oli kouluissa yleistä. Opettaja löi rangaistukseksi isolla viivottimella kämmenelle, ja jos käden veti kriittisellä hetkellä pois, sai aina yhden lyönnin lisää. Mustat lapset kokivat, että heitä ei kohdeltu samanarvoisina kuin valkoisia lapsia.

Nykyään lapset eivät enää vietä päiviään keskenään, vaan hoitopaikassa aikuisten valvonnassa. Cova da Mourassa on lastentarhan lisäksi useita valvottuja kotihoitopaikkoja, joissa koulutetut lastenhoitajat huolehtivat lapsista. Aikataulut on järjestetty niin, että lapset voi jättää hoitoon jo kuudelta aamulla.

Koulun suhteen asiat eivät ole kovin kummoisella tolalla vieläkään. Arjesta selviämiseen keskittyvät vanhemmat eivät välttämättä ole parhaita tukijoita, ja siinä mielessä lapset ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa. Mutta pahin ongelma on itse koulu. Täällä lukuvuoden päätyttyä lapsilta kysytään edelleen, pääsivätkö he seuraavalle luokalle.

Portugalin koululaitos ei ole erityisen maineikas muutenkaan, mutta Cova da Mouran lapset ovat jääneet pahasti heitteille. Esimerkiksi sitä ei oteta huomioon, että lasten äidinkieli on usein kreoli. Koska Kap Verden kreolissa on paljon samanlaisia piirteitä kuin portugalissa, kielet menevät helposti sekaisin jos opettajilla ei ole valmiuksia tukea oppimisprosessia. Ja hekin työskentelevät vaikeissa oloissa, opettajat ovat lakkoilleet jatkuvasti vuosikausien ajan olosuhteitaan kohentaakseen.

Opetusmateriaalitkin tukevat epätasa-arvoa ja valkoista etuoikeutta ekalta luokalta asti. Löytöretkiä käsitellään ainoastaan portugalilaisten näkökulmasta, glorifioiden. Koulumateriaalit ovat eurosentrisiä ja niiden hahmot pääsääntöisesti valkoisia, joten suuri osa lapsista ei hahmoihin samaistu. Muutama viikko sitten lehdessä kirjoitettiin rasistisia letkauksia sisältävästä lukemaan opetteleville lapsille tarkoitetusta lorusta.

Syrjintä ei ulotu ainoastaan mustiin lapsiin. Virallisissa koulumateriaaleissa on myös romaneihin liittyviä stereotypioita ylläpitäviä kohtia. Koulun dekolonisaatiolla olisi kiire. Mutta siitä huolimatta syytetään koulussa huonosti pärjäävien lasten vanhempia: se on helpompaa kuin koko järjestelmän kriittinen tarkastelu. Ja kun lapset kasvavat nuoriksi, ongelmista aletaan syyttää heitä.

***
Vasco Pimentelin, Inês Gonçalvesin ja Kiluanje Liberadaden ohjaaman dokkarin voi katsoa netissä. Dokumentti on tekstitetty englanniksi, joskin huonosti (se kohta, jossa käytetään sanaa rapist tarkoitetaan räppäriä…).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s