Valkoiseksi ei synnytä, valkoiseksi tullaan

Luin tänään kaksi rasismia käsittelevää juttua. Toisessa haastateltiin Anna Rastasta, toisessa Leena Närettä. Molemmat jutut on suunnattu valkoisille lukijoille, joille ikään kuin opetetaan, mitä rasismi on. Rasismi siis kiinnostaa, ja varmaan monet pohtivat sitä, miten voisivat sitä omilla toimillaan vähentää. Ehdotan yhdeksi lääkkeeksi valkoisuuden pohtimista.

Eilen luin kaksi Grada Kilomban haastattelua. Hän on Berliinin Humboldt-yliopiston professori, taiteilija ja kirjailija. ”Valkoiset eivät koe itseään valkoisiksi, vaan ihmisiksi”, hän sanoo toisessa haastattelussa. Juuri siksi valkoisuudesta puhuminen on hankalaa: valkoisuus näyttäytyy neutraalina. Kilomba myös huomauttaa, että olisi hedelmällisempää kysyä, miten omaa rasistisuuttaan voi purkaa sen sijaan että kysyy, onko rasisti.

Kysymys siitä, mikä on rasismia on lähinnä valkoisen etuoikeuden oire. Valkoinen etuoikeus mahdollistaa sen, että rasismia ei edes omissa toimissaan ja halutessaankaan tunnista (oma lukunsa ovat tietenkin ne, jotka rasismin hahmottamisen vaikeuden varjolla kieltävät olevansa rasisteja, vaikka sitä ovatkin). Valkoisuuden pohtiminen ja haastaminen on olennainen osa antirasismia, ja se vaatii valkoisilta aktiivista poisoppimista ja oman aseman kyseenalaistamista. Jos valkoisuuden rakentumista ei käsitellä, on rasistisia rakenteita vaikea purkaa.

Bloggauksen otsikko on muunnelma Simone De Beauvoirin kuulusta lauseesta ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan”, ja sen muunnelma mainitaan toisessa Kilomban haastattelussa. Alkuperäisen lauseen merkityksestä on käyty kovaa keskustelua, ja tässä muunnelman on tarkoitus on viedä huomio valkoisuuteen sosiaalisena konstruktiona ja täydentää keskustelua rasismista. Se siirtää kriittisen huomion siihen, mikä sorron mahdollistaa ja miksi se istuu niin tiukassa. Keskustelu valkoisuudesta voi tehdä näkyväksi sen, mikä näyttäytyy neutraalina, mutta on todellisuudessa sidoksissa koloniaalisiin ja rasistisiin ajatusmalleihin ja rakenteisiin. Valkoisuudesta puhumisella ei ole biologian kanssa mitään tekemistä, vaan se liittyy politiikkaan, historiaan ja valtaan.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sen miettimistä, miten valkoisuus on rakentunut historiallisesti ja suhteessa mihin. Siirtomaavallalla on ollut tärkeä rooli valkoisuuden merkitysten luomisessa. Valkoisuus syntyy suhteessa toisiin, ei-valkoisiin. Eurosentrinen valkoisuus tarvitsi vastapuolen, ja sitä edustivat esimerkiksi kolonisoidut afrikkalaiset. Kolonialismi on myös erinomainen esimerkki rasismin ja taloudellisen hyödyn tavoittelemisen yhteydestä. Järjestelmä on edelleen olemassa, vaikkakin pääosin siistityssä ja vaikeammin havaittavassa muodossa.

Valkoisuus merkitsee esimerkiksi sitä, että kaikki mikä eroaa normina näyttäyvästä valkoisuudesta on ”erilaista”, kuten Kilomba sanoo. Erilaisuus on siis erilaisuutta suhteessa valkoisuuteen. Asetelma on rasismin ytimessä ja näkyy myös nyky-Euroopassa: erilaisuus mahdollistaa erilaisen kohtelun. Se liittyy esimerkiksi siihen, että rodullistettujen lapsien katoaminen ei ole uutinen, kun taas yksittäisten valkoisten lasten katoamisista kirjoitetaan otsikoita kauan. Tai että rodullistetut ihmiset nähdään erilaisten ryhmien edustajina, toisin kuin valkoiset.

Valkoiseksi tullaan muun muassa etuoikeuksien kautta. Etuoikeus on tietenkin se, että valkoisuudesta ei tarvitse olla jatkuvasti tietoinen. ”Rotua” ei tarvitse ajatella, kun ei ole rodullistettu. Usein ajatellaan, että viattomat lapset kasvavat näkemään eroja vanhempiensa tai muiden aikuisten esimerkin myötä. Se ei kuitenkaan liity ainoastaan esimerkkeihin, vaan etuoikeutettua asemaa tukee myös ympäröivä yhteiskunta.

Henkilökohtaisella tasolla valkoisuuden rakentumisen pohdiskelun ei tarvitse olla itsekeskeistä valkoisessa syyllisyydessä piehtaroimista tai anteeksipyytelyä, vaan esimerkiksi valtarakenteiden huomioimista ja oman position tiedostamista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kommentoidessaan rasismia huomioi sen, että ei tee sitä neutraalista näkökulmasta. Tai sitä, että antaa tilaa pysymällä hiljaa joissain tilanteissa. ”Onko tämä rasismia?” -kysymykset voisivat jopa loppua, jos rasismin juuriin ja sitä ylläpitäviin valtarakenteisiin perehdyttäisiin paremmin.

3 vastausta artikkeliin “Valkoiseksi ei synnytä, valkoiseksi tullaan”

  1. ”Valkoiset” usein ajattelevat, että rasismia voi olla vain suuntaan valkoinen->värillinen. Johtuuko se valtarakenteista vai vähemmistöasemista vai mistä. Emme pidä rasismina sitä, että vaikkapa USA:ssa musta äiti kovaan ääneen toitottaa, ettei todellakaan halua valkoista naista pojalleen vaimoksi, leimaten näin kaikki valkoiset naiset huonoiksi. Toisin päin se olisi törkeää monen mielestä. Tavallaan ajattelen meidän olevan tasa-arvoisia vasta sitten, kun rasistiset heitot tuomitaan aina, oli niiden esittäjä kuka vaan. Ei se, että suurin osa valkoisista ei koe rasismia, tee sitä sallituksi näinkään päin.

    Tykkää

    1. Avain on juuri valtarakenteissa ja rasismin historiassa: ennakkoluuloja ja stereotypioita on kyllä, mutta on ongelmallista kutsua valkoisiin kohdistuvia kommentteja tai tekoja rasismiksi. Käänteisen rasismin käsite ikään kuin häivyttää rasismista sen historiallisen painolastin ja valtasuhteet. Ja se myös jättää huomiotta rakenteellisen rasismin. Eli vaikka valkoisiin voitaisiinkin suhtautua heidän valkoisuutensa vuoksi negatiivisesti, se ei kuitenkaan poista heidän valta-asemaansa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s