Buraka Som Sistema lopettaa, mutta Lissabon ei palaa ennalleen

Muutin Lissaboniin vuonna 2005. Oli paljon aikaa käydä ulkona, sillä opiskelin ja luentoja oli ainoastaan kahdesti viikossa. Ja ne alkoivat vasta kahdelta. Noihin aikoihin baarikortteli Bairro Alto oli parasta maailmassa: soma vanha kaupunginosa täynnä pieniä jänniä baareja. Ne eivät vielä menneet kiinni yhdeltä, eikä seiniä koristaneet neonkeltaiset turisteille halpoja caipirinhoja mainostavat laput… Samoilla kulmilla pyöri usein yksi pitkä, tyylikkäästi pukeutuva tyyppi. Hän jäi mieleen, vaikka ei me kyllä koskaan edes juteltu.

Seuraavana vuonna selvisi, kenestä oli kyse. Silloin ilmestyi Buraka Som Sisteman ensimmäinen levy, From Buraka to the World, ja se tyyppi, Kalaf, oli siinä mukana. Buraka Som Sistemalta ei voinut Lissabonissa seuraavana parina vuonna välttyä. En tiedä kumpi soi enemmän, Yah! vai Wawaba.

burakasomsistema
Kuva: oh-barcelona.com, flickr.com, CC BY 2.0.

En silloin tietenkään tajunnut, miten isoa käännettä Burakan suosio merkitsi, kun olin vasta vähän aikaa täällä ollut. Jälkikäteen näyttää siltä, että osuin tänne samoihin aikoihin kun alettiin puhua Lissabonin ”afrikkalaisuudesta” positiiviseenkin sävyyn.

Buraka Som Sisteman juuret ovat Amadorassa, joka sijaitsee lyhyen junamatkan päässä Lissabonin keskustassa. Ryhmän nimi viittaa Buracan kaupunginosaan, johon Cova da Mourakin kuuluu ja jossa nykyään siis asun. Haastattelussa yksi perustajista, Branko, kertoo miten Buraka Som Sistema on tulosta kasvamisesta lähiössä, jossa kuunneltiin kapverdeläistä funanaa, brasilialaista sambaa ja angolalaista kuduroa. Lissabonin klubeilla ei mitään sellaista kuitenkaan soitettu. Buraka muutti tilanteen.

Ei Buraka Som Sistema tietenkään ollut ensimmäinen Lissabonin lähiöistä tuleva ryhmä. Täällä on tehty räppiä kauan, Black Companyn Não Sabe Nadar oli kuulemma jättimäinen hitti. Ja Black Companyynkin kuulunut General D on raportoinut Lissabonin lähiöiden oloista ja Portugalin rasismista jo 90-luvun alusta asti. Toisaalta valkoisetkin portugalilaiset ovat kuunnelleet entisistä siirtomaista tulevaa musiikkia, ehkä tosin siirtomaanostalgian huuruissa tai eksotiikannälkäänsä.

Mutta Buraka oli ensimmäinen lähiöistä ponnistava ryhmä, joka rikkoi rajat. Se teki lissabonilaista musiikkia, jossa kuuluivat vaikutteet entisistä siirtomaista, etenkin Angolan köyhistä musseque-kortteleista tulevasta kudurosta, ja portugalia äännettiin angolalaisittain. Siinä vaiheessa kun olin käynyt koulun loppuun ja mennyt kamaliin call centre -töihin, Burakasta oli tullut kuuluisa maan rajojenkin ulkopuolella. Vuonna 2008 ilmestyi M.I.A:n kanssa tehty Sound of Kuduro. Kalafia ei enää näkynyt Bairro Altossa.

Tätä blogia lukevat tietävät kyllä, että Burakan suosio ei ole ratkonut Amadoran ongelmia, ja Lissabonin keskustan kulttuuriväen positiivinen suhtautuminen ”afrolisboetoihin”, ”afrolissabonilaisiin”, ulottuu lähinnä juuri kulttuuriin. Mutta se sai kuulijat ainakin ajattelemaan, että aiemmin ainoastaan negatiivisesti nähdyissä naapurustoissa tehdään muutakin kuin rikoksia. Burakan myötä Lissabonin ”monikulttuurisuus” ja entisten siirtomaiden vaikutus kaupungin kulttuurielämään saivat myös kansainvälistä huomiota. On aika ironista, että Portugalin musiikin kansainvälinen jättimenestys on lähtöisin Amadorasta, jonka valtaapitävät mieluiten vaikenisivat näkymättömäksi.

Meni ehkä vuosi tai pari, ja olin kirjakaupassa etsimässä kirjaa, joka piti hankkia tohtoriopiskeluita varten. Sitä ei löytynyt, mutta huomasin että Kalaf oli julkaissut kirjan. Bairro Altossa pyörimisen sijaan ympäri maailmaa matkustava Kalaf oli aiemmin jo alkanut kirjoittaa Portugalin Hesariin eli Público-sanomalehteen. Se oli tärkeä juttu, symbolisestikin. Vaikka Portugalissa, etenkin Lissabonissa, on todella paljon väkeä jonka juuret ovat entisissä siirtomaissa, se näkyy lähinnä katukuvassa. Rakenteellisesta rasismista kielii se, että televisiota katsomalla ja lehtiä lukemalla saa suurin piirtein sellaisen käsityksen, että Portugalissa asuu vain valkoisia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki juontajat, kolumnistit, julkkikset ja poliitikot ovat valkoisia.

Sitten asuin Lontoossa, mutta kun palasin maailmalta Buracaan, täällä puhuttiin taas Buraka Som Sistemasta: Vuvuzela-videon alku on kuvattu Cova da Mourassa. Tänä vuonna, 10 vuoden uran jälkeen, Buraka Som Sistema ilmoitti soittavansa viimeisen keikkansa Lissabonissa heinäkuussa. En tiedä mitä Kalafilla ja muilla on suunnitelmissa, mutta Lissabon ei kyllä palaa entiselleen. Nyt keskustan klubeilla kuulee jatkuvasti musiikkia, jolle Buraka raivasi tien.

Kuva: oh-barcelona.com, flickr.com, CC BY 2.0.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s