”Milloin hankitte lapsia?”

Viikonloppuna kaveri, vastuullinen uusperheen isä, alkoi baarissa ihmetellä, miksi minulla ei ole lapsia. Kun minun ja puolisoni tyttärestä tulisi niin kauniskin!

Kaveri ei tehnyt mitään poikkeuksellista ja tuntui ihan vilpittömästi toivovan, että pääsisi lapsemme kummisedäksi ja että minä saisin kokea äitiyden autuuden. Näitä kommentteja kuulee jatkuvasti. Cova da Mourassa lapset ovat rikkaus, niitä saadaan nuorina ja perheet ovat suuria. Eräs iäkkäämpi lähipiiriin kuuluva herra on useamman kerran jo lohduttanut, että vaikka minulla nyt on koiria, saan joskus kyllä ihan oikeitakin lapsia.

Mutta eivät utelut kotikulmilleni rajoitu, ja asiasta kyselevät myös naiset. Ystävien ja läheisten kanssa keskustelu on asia erikseen, eikä aiheen pidä olla minkäänlainen tabu. Mutta kun puolitutut yhtäkkiä utelevat, eikö puolisoni ”anna” minulle lasta, en oikein tiedä mitä vastata. Ja silloinkaan en osannut yllätykseltäni sanoa mitään osuvaa, kun ystäväni, pienen lapsen äiti, illallispöydässä moitti oman kehonsa luonnolliseen toimintaan puuttuvia, parisuhteessa olevia naisia.

Suoriin uteluihin vastaan useimmiten kysymällä, että mitä jos en haluakaan lapsia. Joillekin vastaus kelpaa, toiset taas vastaavat mistä lie viisauden lähteestä tietonsa ammentaen, että minä (34-vuotias, monta vuotta parisuhteessa elänyt nainen) kyllä vielä tulen muuttamaan mieleni. Monet ikään kuin lohduttavat sanomalla, että en ole vielä liian vanha perustamaan perhettä. Elämästä ei tosiaan koskaan tiedä, mutta entä jos mieli ei muutukaan?

Joskus yritän väistää sanomalla, että puolisollani on jo lapsia ja olen heidän (suurimmaksi osaksi etä-) äitipuolensa. Argumentti siitä, että omat lapset ovat aivan eri asia, on tullut tutuksi. Joskus taas vetoan siihen, että jos omakin taloudellinen pärjääminen huolettaa, miten uskaltaisin ottaa vastuulleni vielä yhden ihmisen? Mutta kaikki kuulemma kyllä aina järjestyy. Ja niin varmaan onkin.

Argumentit lapsen hankinnan puolesta kuitenkin kuulostavat lähinnä siltä, että kykyäni tehdä ratkaisuja omaan elämääni ja kehooni liittyen aliarvoidaan. Tiedän kyllä, että ne voivat olla osoitus siitä, että minua halutaan tukea, että en ainakaan tuen ja rohkaisun puutteen vuoksi jättäisi lapsia hankkimatta. Mutta jos nyt jotain kaipaisin, niin mutkatonta ymmärrystä sille, että en ole suunnitellut hankkivani lapsia. Se ei tarkoita sitä, etten ymmärtäisi niitä, jotka lapsia hankkivat, tai että epäilisin jotenkin sitä, että äitiys voi olla hyvin merkityksellinen kokemus. Tai että jotenkin panisin pahakseni sen, että äidit kokemuksesta nauttivat ja puhuvat siitä.

Täysin yllättäen tulevat kyselyt, vaikka kuinka hyväntahtoiset, tuntuvat röyhkeiltä. Olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että keskustelut lähinnä ärsyttävät, eivät ahdista. Mutta olen miettinyt, miten keskustelut varmasti satuttaisivat, jos lapsia haluaisin, enkä jostain syystä niitä voisi saada. Ne kertovat suhtautumisesta naisen kehoon: sitä, mitä minä haluan kehollani tehdä tai olla tekemättä puidaan taustoja tuntematta, kaikkien kuullen ja äitiyteen kannustavasta näkökulmasta.

Lapsiutelut heijastavat sitä, mitä naisilta odotetaan ja lisäävät sosiaalisia paineita seurata yleistä kaavaa. Lisäksi ne osaltaan ylläpitävät tiukkaan iskostuneita, rajoittuneita käsityksiä sukupuolesta. Utelut myös vihjaavat, että ne, joilla ei syystä tai toisesta lapsia ole, olisivat jotenkin vajavaisia ihmisiä.

Kommentoin viikonlopun episodia toiselle ystävälle, joka on saanut oman osansa uteluista. Hän muistutti, että kuulumme siihen rajattuun osaan maailman naisista, jotka saavat itse päättää siitä, mitä elämällään ja kehollaan tekevät. Vielä hienompaa olisi, että kun vapautta hyödyntää, ympäristö ei viestisi, että kyseessä on jonkinlainen huolestuttava poikkeustila.

5 thoughts on “”Milloin hankitte lapsia?””

  1. Mun teki mieli huudahtaa useampaan otteeseen tätä tekstiä lukiessa, että "Just niin!" Halusin lapsia tai ei, niin se ei kenellekään kuulu, eikä kenenkään tarvitse sitä minulta alkaa udella, ellen itse asiasta halua kertoa. (Hyvät kaverit erikseen.)

    Tykkää

    1. Niinpä! Ja tosiaan jos kuvio liittyy johonkin keskusteluun, niin saatan hyvinkin puhua asiasta. Nimenomaan utelu ihan utelun vuoksi käy rasittavaksi.

      Tykkää

  2. Siinapa se! Itse varmaan valtyn enimmilta kyselyilta, koska olen naimisissa naisen kanssa. Ihmiset oletettavasti ajattelevat, etta kun tuo lepakkoraukka ei kerran miestakaan saa, niin ei tietenkaan sitten lapsiakaan. Suurin osa tuntemistani naispareista tosin lapsia tavalla tai toisella saavat, joten kaytannon asiat eivat sita toki esta – minulta vain puuttuu ihan taysin halu saada lapsia. Ian karttuessa ja yha useamman kaverin perustaessa perhetta, olen asiaa vaistamatta miettinyt, mutta kun ei vaan tunnu silta niin sitten ei.

    Tykkää

    1. Mietin kirjoittaessa sitä, että miten erilaisissa parisuhteissa (ja sinkkujen kohdallakin) nämä kyselyt ilmenevät/ovat ilmenemättä. Eli kiitos tästä lisäyksestä! Iän mittaan näitä on tietysti tullut enemmän mietittyä. Mutta ehkä tää myös pian hellittää, kun ikää tulee lisää 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s