”Eilen minut tapettiin”

Ecuadorissa tapettiin helmikuun lopulla kaksi argentiinalaista turistia, parikymppiset Marina Menegazzo ja María José Coni. Heidät oli lehtien mukaan aiemmin ryöstetty ja he tapasivat rannalla kaksi miestä, jotka tarjosivat heille yösijaa.

Naiset olivat jääneet miesten asuntoon yksin. Kun miehet myöhemmin palasivat, he ilmeisesti ahdistelivat naisia, jotka laittoivat vastaan. Miehet tappoivat heidät, ruumiit löytyivät myöhemmin rannalta.

Tapahtumien kulkua ei olla ilmeisesti täysin saatu selvitettyä. Miehet on pidätetty, ja toinen heistä on joidenkin lähteiden mukaan tunnustanut. Mutta syy, miksi tästä yleensäkin luin tai bloggaan, on paraguaylaisen opiskelijan Guadalupe Acostan kirjoittama teksti, jonka monet brasilialaiset kaverit jakoivat.

En käännä koko tekstiä sanasta sanaan, mutta se on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa ja kuoleman jälkeen. Se alkaa lauseella ”Eilen minut tapettiin”, jonka jälkeen kertoja kuvailee, miten hänet tapettiin, kun hän kielsi koskemasta itseensä.

”Mutta pahempaa kuin kuolema, oli sitä seurannut nöyryytys.” Kukaan ei kysynyt, missä naisen unelmista, toiveista ja elämästä lopun tehnyt mies oli. Sen sijaan alkoivat hyödyttömät kysymykset: ”Mitä sinulla oli päälläsi?”, ”Miksi matkustit yksin?”, ”Mitä odotit, kun menit vaarallisena pidettyyn paikkaan?”

Naisen vanhempia syyllistettiin, koska he olivat antaneet tyttärensä toteuttaa unelmiaan ja olla itsenäinen. Heille sanottiin, että naiset olivat varmasti käyttäneet huumeita ja jollakin tavalla etsineet ongelmia.

”Ja vasta kuolleena ymmärsin, että maailmalle en ole saman arvoinen kuin mies. Että kuolemani oli omaa syytäni, ja tulee aina olemaan.” Jos kuolleet olisivat olleet miehiä, perheelle olisi esitetty surunvalitteluja ja murhaajia olisi vaadittu tuomiolle.

Mutta naisen kohdalla tapahtunutta vähätellään. Sitä pidetään vähemmän vakavana. ”Tehdessäni mitä halusin sain ansioni mukaan, koska en alistunut, en jäänyt kotiin, ja käytin omia rahojani unelmieni toteuttamiseen.”

Lopuksi tekstissä puhutellaan elossa olevia naisia, joiden täytyy sietää sitä, että heidän syynään pidetään sitä, että heille huudetaan kadulla miten heitä halutaan lääppiä, jos päällä on helteellä shortsit. Ja sitä, että jos he matkustavat yksin, heitä pidetään hulluina, ja jos heille tapahtuu jotain, ajatellaan että he tekivät jotain sen ansaitakseensa.

Viimeiseksi ääni pyytää, että elossa olevat naiset avaisivat suunsa hiljennettyjen naisten puolesta, jotta jonain päivänä meitä olisi niin monta, että vaientamisesta tulisi mahdotonta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s