Dekolonisoi mielesi!

Kirjoitin jutun, jossa mainitsen koulujärjestelmän dekolonisaation. Mutta sitten tajusin, että ehkä dekolonisaatio ei ole ihan niin selkeä käsite, ettei sitä kannattaisi ensin yhden bloggauksen verran setviä.

Aihe on läheinen: väikkärini käsittelee kirjallisuutta dekolonisaation näkökulmasta ja olin Boaventura de Sousa Santosin opissa, jonka voi katsoa kuuluvan jälkikoloniaalista teoriaa dekoloniaalisen teorian suuntaan vieneeseen koulukuntaan.

Dekolonisoinnista on tullut keskusteluissa joidenkin kavereiden kanssa ihmelääke suurin piirtein kaikkeen. Oli puhe sitten homofobiasta, institutionaalisesta rasismista tai suhtautumisesta kreoliin, keskustelut päättyvät seuraavaan lauseeseen: ”É preciso descolonizar”, eli täytyy dekolonisoida.

Ei me tietenkään ainoita dekolonisoijia olla. Dekoloniaalinen tutkimus on noussut Etelä-Amerikassa jälkikoloniaalisen tutkimuksen kritiikistä, ja uskaltaisin arvailla, että sen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Dekoloniaalisia aatteita ovat kuitenkin esittäneet monet, esimerkiksi afrikkalaiset vapaustaistelijat, ennen postkoloniaalisen teorian syntyä.

Jälkikoloniaalisesta dekoloniaaliseen

Vaikka jälkikoloniaalinen (tai postkoloniaalinen) tutkimus tarkastelee kriittisesti siirtomaavaltaa ja sen seurauksia, se takertuu usein kolonialismiin myös sen kohteena olleiden maiden ainoana historiana. Tosin senkin sisällä on tapahtunut muutoksia, eikä se ole kovin yhtenäinen kenttä.

Dekoloniaalisen tutkimuksen tarkoituksena on irrottautua länsimaisen ajattelun kaanoneista, joille jälkikoloniaalisen tutkimuksen ajatellaan perustuvan. Niiden sijaan huomioidaan globaalista etelästä tulevia näkökulmia – esimerkiksi feministisiä näkökulmia, joista kirjoitin aiemmin. Tietona ei ajatella ainoastaan akateemisesti tuotettua tietoa, vaan sitä voidaan tuottaa myös erilaisten yhteiskunnallisten liikkeiden ja aktivismin kautta.

Tarkoitus ei tietenkään ole sysätä syrjään kaikkea länsimaisen tieteen piirissä tuotettua tietoa, vaan osoittaa, että se ei ole universaalia, tuoda esiin sen eurosentrisiä piirteitä ja sen sidonnaisuus tiettyyn (länsimaisen miehen) maailmankuvaan oletetun neutraaliuden sijaan. Dekoloniaalinen tutkimus osoittaa, että on muitakin, usein eurosentrismin myötä vaiennettuja tapoja tuottaa tietoa ympäröivästä maailmasta ja nekin on syytä ottaa tosissaan.

Dekoloniaalisten näkemysten taustalla vaikuttaa käsitys vallan koloniaalisuudesta (coloniality of power). Aiemminkin tässä blogissa esiin nostettu käsite on perulaisen Aníbal Quijanon käsialaa ja tarkoittaa sitä miten kolonialismin jäljet ovat edelleen läsnä yhteiskunnassa.

Quijano liittää koloniaalisuuden kapitalismiin: koloniaalisuus on yksi globaalin kapitalismin elementeistä. Koloniaalisuuden kulmakivi on se, miten maailman väki on luokiteltu ”rodun” tai etnisen ryhmän mukaan. Dekoloniaalisuus purkaa paitsi rodun, myös sukupuolen ja luokan kategorioita kolonialismin jatkumoina.

Esimerkiksi alkuperäiskansojen tilanteen kohdalla koloniaalisuuden, rodullistamisen, vallan ja taloudellisten intressien yhteys käy hyvin ilmi.

Dekolonisaatio Euroopassa

Dekolonisaatio on tietenkin tärkeä projekti entisissä siirtomaissa. Se on väline, jonka avulla voidaan tutkia kolonialismin jättämiä jälkiä ja etsiä vaihtoehtoja länsimaisille malleille.

Mutta dekolonisaatiota tarvitaan kipeästi ja kiireesti Euroopassakin. Täällä se auttaisi hahmottamaan esimerkiksi rakenteellista rasismia ja purkamaan valkoista etuoikeutta. Se auttaisi muokkaamaan koulujärjestelmää suuntaan, jossa se ei tukisi eurosentrismiä, vaan siitä löytäisivät paikan muutkin kuin valkoiset lapset.

Se auttaisi myös hahmottamaan rasismin juuria ja historiaa: jos dekolonisaatio toteutuisi, se automaattisesti poistaisi rasismin (tiedän, kuulostaa surullisen utopistiselta). Se auttaisi nostamaan esiin länsimaisten näkemysten rinnalle tai tilalle muita malleja, mitä tulee vaikka käsitykseen sukupuolesta tai suhteeseen ympäristöön. Se on myös kelpo tapa lähestyä globalisaation nurjia puolia.

Dekolonisaatio on myös monipuolinen käsite: sitä voi soveltaa vaikka mediaan, muotiin tai viihteeseen. Esimerkiksi keskustelua kulttuurisesta omimisesta voi ajatella dekolonisaation kautta.

Yksilön tasolla se tarkoittaa esimerkiksi universaaleina näyttäytyvien länsimaisten ajatusmallien kyseenalaistamista. Valkoisen yksilön tasolla se tarkoittaa esimerkiksi oman aseman analysoimista. Pahin este dekolonisaatiolle taitaa olla se, että kauniista puheista huolimatta valta-asemaa on paitsi vaikea nähdä, siitä on myös vaikea luopua.

2 vastausta artikkeliin “Dekolonisoi mielesi!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s