10 vuotta Gisbertan murhasta

Gisberta Salce Júnior lähti Brasiliasta, São Paulosta, Eurooppaan 70-luvun lopulla. Hän oli tuolloin 18-vuotias. Lähdön taustalla oli transsukupuolisiin kohdistunut murha-aalto: hän ei halunnut olla seuraava uhri. Hän päätyi Ranskan kautta Portugaliin vuonna 1980 ja asui Portossa, työskenteli baareissa, tarjoilijana ja prostituoituna. 10 vuotta sitten, 22.2. 2006, hänet löydettiin kuolleena rakennustyömaalta.

Seuraavat kolme kappaletta sisältävät väkivaltaisia yksityiskohtia ja transfobian kuvailua.

Aidsiin sairastunut, monella tasolla marginalisoitu nainen päätyi kodittomaksi ja asui teltassa keskeneräisellä rakennustyömaalla. Sen lähistöllä oli pojille tarkoitettu lastenkoti, ja kolme sen asukasta alkoi vierailla Gisbertan luona. Ensin he veivät kodittomalle naiselle ruokaa ja laittoivat tälle ruokaa paikan päälläkin. Mutta sitten he kertoivat hänestä luokkakavereilleen. Ryhmä halusi nähdä naisen. Nyt myötätunto väistyi, ja he heittivät naista kivillä ja hakkasivat häntä.

12-16-vuotiaat pojat kävivät useamman kerran pahoinpitelemässä naista. Sairauden heikentämä Gisberta ei pystynyt puolustautumaan. Viimeisellä kerralla he löysivät hänet puolialastomana ja liikkumattomana. He karkasivat paikalta, mutta palasivat myöhemmin tarkoituksenaan peittää jälkensä. He käärivät kuolleena pitämänsä Gisbertan peittoihin ja raahasivat hänet rakennustyömaan syvään kuoppaan, jonka pohjalla oli vettä.

Ruumiinavauksesssa selvisi, että lukuisista vammoista huolimatta nainen oli vielä elossa kun hänet heitettiin kuoppaan. Lopullinen kuolinsyy oli hukkuminen. Tekijöistä yksi kertoi lopulta laitoksensa opettajalle tapahtuneista, ja koko ryhmä otettiin kiinni. Tekoja kuvailtiin oikeudessa kepeästi epäonnistuneeksi leikiksi ja vaikka heitä syytettiin murhasta, heidät tuomittiin pahoinpitelyistä ja heitteillejätöstä.

Alaikäiset nuoret saivat 13 kuukauden tuomioita laitoksissa. Kaksi vuotta myöhemmin vanhin heistä, silloin jo täysi-ikäinen, tuomittiin kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Yksi poikien asianajajista kieltää haastattelussa edelleen, että kyse olisi transfobiasta, ja väittää että tapahtumiin johti muun muassa uteliaisuus.

Tänä vuonna Ação pela Identidade -järjestö järjestää Gisbertan nimissä ohjelmaa, jonka on määrä tuoda esiin transfobia, keskustella sen seurauksista ja kannustaa ihmisiä hyväksymään identiteettinsä sen häpeämisen sijaan.

Järjestön tiedotteessa muistutetaan, miten Gisbertan identiteetti kiellettiin mediassa hänen kuolemansakin jälkeen: hänestä muun muassa käytettiin virallista, maskuliinimuotoista nimeä ja persoonapronominin maskuliinimuotoa.

Tilanne on sittemmin hiukan kohentunut, vaikka työtä on edelleen paljon jäljellä, kuten #AnoGisberta-kampanja osoittaa. Transfobia voi nyt olla rikoksesta tuomittaessa raskauttava tekijä. Tiedon lisääntyminen on ainakin saanut aikaan sen, että asioista osataan nyt puhua oikeilla nimillä – Gisbertaa kutsuttiin hänen kuolemansa jälkeen usein transvestiitiksi. Lehdissä käytetään nyt oikeaa pronominia ja nimeä, jolla nainen tunnettiin (hänestä puhutaan yleisesti pelkällä etunimellä – siksi tässäkin tekstissä niin).

Lakia on muutettu niin, että henkilötietoja ei tarvitse enää korjata oikeusteitse, vaan siihen riittää täysi-ikäisyys ja lääkärintodistus. Transfobian vastaisen liikkeen symboliksi noussutta Gisbertaa muutos ei tosin olisi koskenut: se pätee vain Portugalin kansalaisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s