Alkuvuoden paras asia: elokuvakerho Cova da Mourassa

Tabacaria Tropical on tehnyt uuden aluevaltauksen. Pienen liiketilan takaosassa oli ennen kampaamo, nyt siellä kokoontuu kerran kuussa Cineclube da Tabacaria Tropical! Konsepti on yksinkertainen: ensin katsotaan elokuva tai dokumentti, sitten keskustellaan ja sitten syödään keittoa ja keskutellaan lisää.

Vaikka eilen olikin vasta elokuvakerhon toinen kokoontuminen, niin kai siitä voi jo intoilla. Molemmilla kerroilla sali oli täynnä, keskustelu oli huippukiinnostavaa ja tunnelma tosi hyvä. Yleisössä oli niin alle 20-vuotiaita kuin yli nelikymppisiäkin. Tarkoituksena on paitsi järjestää kulttuuritoimintaa Cova da Mourassa, katsoa paikallista tuotantoa paikan päällä ja esittää elokuvia, jotka jotenkin liittyvät naapuruston asukkaisiin ja heidän elämäänsä. Ja ennen kaikkea luoda tila, jossa niistä voidaan keskustella.

Ensimmäisenä iltana katsottiin Maíra Zenunin ohjaama, Lissabonissa asuvien brasilialaisten tekemä A Cidade e o Amor -lyhäri, covadamouralaisten nuorten koulutyönä tekemä Cova da Mourassa asumisesta kertova dokkari ja vasta ilmestynyt Samban siirtolaisille omistettu musiikkivideo. Hänkin asuu Cova da Mourassa ja video on tuotettu ja kuvattu täällä.

Eilen ohjelmassa oli Nôs Terra -dokumentti. Se kertoo Lissabonin ympäristön naapurustoista, kuten Cova da Mourasta. Siinä asukkaat kertovat esimerkiksi millaista on asua kerrostalolähiössä, kun oma kotinaapurusto purettiin. Paljon keskustellaan identiteetistä ja kansalaisuudesta: ovatko mustat, täällä syntyneet, kreolia ja portugalia puhuvat nuoret portugalilaisia vai kapverdeläisiä? Vastaukset paljastavat monimutkaisen vyyhdin: toisaalta portugalilaisiin viitataan valkoisina ja ”heinä”, toisaalta jotkut vastaavat olevansa portugalilaisia, koska heillä on maan kansalaisuus.

Tilanne on hankala myös siksi, että Portugalissa on kansalaisuuslaki, jonka myötä kaikki täällä syntyneet eivät saa kansalaisuutta. Kuten dokumentissa mainitaan, samassa perheessä voi olla sisaruksia, joista osa on Portugalin kansalaisia, osa Kap Verden. Kansalaisuus riippuu vuodesta, jona henkilö on syntynyt. Täysi-ikäisenä kansalaisuutta voi hakea, ja se maksaa 250 euroa (minimikuukausipalkka Portugalissa on 530 euroa). Jos on tehnyt rikoksia, ei kansalaisuuteen ole oikeutta.

Keskustelussa tilannetta puitiin jatkumona siirtomaavallan aikaiselle järjestelmälle, jossa kolonisoidut jaettiin assimiloituihin (assimilado) ja alkuperäiskansalaisiin (indígena). Portugalilaisuus määriteltiin järjestelmän myötä tarkasti. Statusta hakiessa piti osoittaa olevansa kunnon kansalainen: katolinen, portugalia puhuva, yksiavioinen, länsimaisesti pukeutuva. Status saatettiin myös evätä jälkikäteen. Teoriassa assimiloiduilla oli samat oikeudet kuin portugalilaisillakin. Assimiloidut säästyivät pakkotyöltä, johon suurta enemmistöä käytettiin. Yksi kommentoijista sanoi, että dokumentti paljastaa kirkkaasti, miten kolonialismin aikaisesta mentaliteetista ei vieläkään olla Portugalissa päästy.

Asenteet tulivat esiin myös, kun ohjaajat kertoivat, miten vaikeaa dokumentille oli saada rahoitusta, ja miten vaikea sitä oli saada levitykseen. Osa syystä on se, että se nostaa esiin vaikeita kysymyksiä ja paljastaa yhteiskunnallisten ongelmien käytännön seurauksia. Se myös näyttää naapurustojen asukkaat totutusta poikkeavassa, stereotypioita purkavassa valossa.

Dokumenttia kehuttiin kovasti. Yksi katsojista, parikymppinen, kertoi samastuneensa voimakkaasti dokumentin haastateltujen kertomuksiin ja löytäneensä itsensä niistä. Hän kertoi kasvaneensa naapurustossa, jossa hänen ystävistään enemmistö oli valkoisia ja kokeneensa olonsa aina ulkopuoliseksi. Tilanne muuttui, kun hän tuli Cova da Mouraan: vaikka ulkopuolisuus jatkuu, ainakaan hän ei enää ole yksin ulkopuolinen, kun kaikki ystävät ovat samassa tilanteessa.

Keskustelu on myös siinä mielessä sujuvaa, että tila on ”turvallinen”. Usein laajemmalle yleisölle suunnatuissa tilaisuuksissa valkoiset tuppaavat kyseenalaistamaan muiden näkemyksiä ja viemään keskustelun omiin kokemuksiinsa. Täällä keskustelua ei käydä altavastaajan asemasta, eikä näkemyksiä ja kokemuksia lähtökohtaisesti kyseenalaisteta. Elokuvaa ei myöskään katsella eksotiikan nälän ja tirkistelyn halun tyydyttämiseksi.

Dokumentti on kokonaisuudessaan YouTubessa, englanninkielisin tekstityksin:

Keskustelut ovat myös pursunneet uusia ideoita: on suunniteltu seuraavia sessioita ja kehitelty yhteistyökuvioita. Ensimmäisen illan covadamouralaiset dokumenttiohjaajat ovat jo ryhtyneet saamansa kannustuksen ja kommenttien inspiroimina kirjoittamaan seuraavan työnsä käsikirjoitusta!

Kuvia illasta on Tabacaria Tropicalin FB-sivuilla.

5 thoughts on “Alkuvuoden paras asia: elokuvakerho Cova da Mourassa”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s