Tuutori on aloittelevan vegaanin pelastus

Reilun 20 päivän jälkeen uskallan suositella vegaanihaastetta muillekin, jotka ovat sitä harkinneet ja joilla on aikaa miettiä ruokailuasioita tavallista enemmän. Oma haasteeni etenee edelleen melkein ongelmitta. Haastavia hetkiä on ollut kaksi. Ensimmäinen oli ihan oma moka: miksi pitäisi mennä kahvilaan nälkäisenä, kun tietää ettei sieltä saa mitään vegaanista? Toinen taas oli unohtuneen puhelimen hakeminen ystävien luota. Siellä leivottiin parhaillaan joulupipareita. Koitin keskittyä tuoksusta nauttimiseen.

Satunnaisista haasteista huolimatta vegaanihaaste on hyvä tapa päästä eroon mielikuvasta siitä, että vegaanin ruokavalio on vaikea koostaa, tai että se merkitsisi loputonta kieltäytymistä ja kärvistelyä. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen ei ole ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ja haasteen ansiosta vegaanina elelyn kokeileminen ei voisi paljon helpompaa olla.

Tuutori auttaa alkuun

Varsinaista luksusta on se, että haasteeseen tarttuja saa päivittäisten uutiskirjeiden lisäksi ihan oman tuutorin. Kuten tuutorini Maisu, jolta pyysin haastattelun blogia varten, kirjoitti: ”Nostan todella hattua tutuilleni, joista jotkut ovat olleet vegaaneja parikymmentä vuotta ja sekoitelleet 90-luvulla soijamaitoa vedestä ja soijajauhoista; silloin ei ollut vegaanihaastetta eikä kukaan tuutoroinut. Eikä muuten ollut nettiäkään. On ihan huikeaa, että haaste on keksitty ja tuotu mahdollisimman helposti lähestyttäväksi jokaisen olohuoneeseen. Tuella ja kannustuksella saadaan aikaan huikeita tuloksia!”

Itse olen tuutorin kanssa pohtinut esimerkiksi ulkona syömistä ja vegaaniuteen liittyviä muitakin sosiaalisia kuvioita. On ollut kivaa miettiä asioita sellaisen henkilön kanssa, joka taatusti ymmärtää mistä on kyse ja osaa neuvoa. Ja hyväntuulisista viesteistä on tietty tullut hyvä mieli!

Kaksi vuotta sitten vegaaniksi ryhtynyt Maisu ilmoittautui vapaaehtoiseksi tuutoriksi lyhyen harkinnan jälkeen haasteesta kuultuaan. Se on hänelle tapa auttaa muita, myös eläimiä. Maisu on itse ollut vegaani pari vuotta, mutta tie kohti vegaaniutta alkoi kahdeksan vuotta sitten. ”Olin juuri muuttanut Helsinkiin. Lähikaupan seinään oli joku liimannut Eläintehtaat.fi-tarran, jossa kuollut sika makaa liassa ja siinä on teksti ’Millä oikeudella?’. Näin sen aina kun menin kauppaan ja aloin miettiä, miten tuotantoeläimet ihan oikeasti voivat ja mitähän ne oikeastaan joutuvat kokemaan eläessään ja kuollessaan.”

Muutos eteni vaiheittain: ensin lautaselta jäivät pois nisäkkäät, sitten linnut ja lopulta maitotuotteetkin. Maisu ajattelee vegaaniutta ennen kaikkea tapana suhtautua eläimiin, mutta tiedon lisääntyessä myös ympäristösyyt ovat nousseet tärkeiksi. Kolmantena tulevat terveyssyyt.

Tuutorointia helpottaa se, että hän muistaa itsekin kauan sitten ajatelleensa, että kasvissyönti olisi vaikeaa. ”En varmasti edes tiennyt mitä vegaani tarkoittaa. Paskat nakkasin maapallon tilasta, kierrättämisestä tai tuhoisista kulutustottumuksista. Ihan yhtälailla oli laput silmillä kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Ehkä se on hyväkin. Ehkä minun on nyt helpompi eläytyä jonkun toisen ajatuksiin, kun olen itse elänyt aiemmin kovin toisenlaista elämää.”

Tuutoroinnin sisältö vaihtelee tuutoroitavan tarpeiden mukaan. Sosiaalisista tilanteista tulee puhe kuulemma usein. Samoin ravinto- ja hivenaineet puhuttavat, ja erilaiset tavat korvata tutut ruokatarpeet. Liikunnallisia henkilöitä saattaa mietityttää treenaamisen ja vegaaniruokavalion yhdistäminen.

Maisu lähtee myös mielellään kauppaan tai kahville tuutoroitaviensa kanssa. ”Tuutorointi on hurjan antoisaa! Saan tästä ihan hirveästi iloa ja olen aina mielissäni maileista ja kysymyksistä. Kuulen mielelläni aina ihmisten taustoja ja kertomuksia siitä, mikä on viitoittanut tietä vegaaniuden pariin.”

Piparitilanteenkin Maisu pelasti, kun ohimennen mainitsi vegaaniset Annas pepparkakor -piparit. Niitä saa täällä Ikeasta, ja Ikea taas on lyhyen kävelymatkan päässä kotoa!

Vegaanihaaste tammikuussa

Perinteisesti vegaanihaasteeseen on tartuttu tammikuussa, joten siihen voi vaikka alkaa jo nyt henkisesti valmistautua. Tai ihan konkreettisestikin, vaikka viettämällä vegaanista tai ainakin vegaanihkoa joulua. Facebookissa on jo tapahtuma tammikuun vegaanihaastetta varten.

Inspiraatiota vegaanirupeamaan voi käydä hakemassa tutustumalla vaikka eläinsuojelukeskus Tuulispään asukkeihin ja toimintaan, tai lukemalla vegaaniruokablogeja. Vegaaniliiton sivuilla on lista suomenkielisistä ja englanninkielisistä blogeista sekä muista sivuista ja Facebook-ryhmistä.

Oikeutta eläimille -järjestön sivuilla voi käydä lataamassa kasvissyöjän infopaketin. Sen voi myös tilata postitse kotiin. Siihen kannattaa tutustua, vaikka vegaanihaasteeseen ei olisi ryhtymässäkään!

One thought on “Tuutori on aloittelevan vegaanin pelastus”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s