”Lapinpuvut”, afrikkalaiset kankaat ja kulttuurinen appropriaatio

Lissabonin kaduilla näkyy nykyään mustia teinejä, jotka pitävät afrikkalaisista kankaista valmistettuja paitoja. Kaupunkiin on myös syntynyt uusia yrityksiä, jotka tuovat kankaita (tässä tapauksessa Portugalin) entisistä siirtomaista ja valmistavat niistä niin kasseja, shortseja kuin hameitakin. Afrikkalaisista kankaista on tullut siis muotia, eikä ainoastaan täällä.

Raahasin niitä itsekin Maputosta, jossa asuin vuonna 2012 pari kuukautta. Ajattelin, että tykkään niiden värikkyydestä ja kuvioinneista. Teetin itselleni yhdestä sinimustasta kankaasta hameenkin. Vaikka hame jäi käyttämättä, saakoon se nyt uuden elämän esimerkkinä kulttuurisesta appropriaatiosta (cultural appropriation) eli kulttuurivarkaudesta. Ilmiötä voi myös kutsua kulttuuriseksi omimiseksi tai kulttuuriseksi varastamiseksi.

Se tarkoittaa sitä, että omitaan elementtejä itselle vieraista kulttuureista ja irrotetaan ne kontekstistaan eksoottisiksi koristeiksi tai värikkäiksi vaatekappaleiksi. Asetelmassa kulttuuri, josta elementtejä omitaan, on sorrettu eli se on niin sanottu vähemmistökulttuuri, ja omija on etuoikeutetussa asemassa. Se on yksi kulttuurisen riiston muoto. Yhdysvalloissa kulttuurisesta appropriaatiosta on keskusteltu paljon Halloween-asujen yhteydessä, erityisesti Amerikan alkuperäiskansoilta lainaavien asujen yhteydessä. Sen suhteen on käyty myös keskustelua hiphop-kulttuurin yhteydessä.

Amandla Stenberg summaa jälkimmäisen keskustelun hyvin:

Erinomainen esimerkki kulttuurisesta appropriaatiosta Suomessa taas on missi Carola Millerin esiintyminen Miss Maailma -kisoissa pilailupuodista ostettuun ”lapinpukuun” sonnustautuneena. Aitoa asua kutsutaan saamenpuvuksi. ”Saamenpuvut kertovat saamelaisille itselleen paljon kantajastaan. Pukujen kirjonnasta ja mallista voi päätellä muun muassa, mistä henkilö on kotoisin ja mihin sukuun hän kuuluu. Saamelaiset kokevatkin pilailupuotien asut kulttuuriaan loukkaavina”, Ylen uutisessa kirjoitetaan.

Asetelmassa on ongelmallista myös se, että saamelaisia on sorrettu vuosisatojen ajan. Syrjintä on ulottunut myös kulttuuriin ja kieleen. Saamelaisten pakkosuomalaistamista käsittelevässä dokumentissa eräs nainen kertoi, miten häntä koulussa kiellettiin puhumasta äidinkieltään. Koulutaipaleen aloittamisen haasteisiin kuului paitsi uusien asioiden oppiminen, uusien asioiden oppiminen muulla kun omalla äidinkielellä. Opin tiellä myös tuli selväksi, että saamelaisten kulttuuri oli vähempiarvoinen kuin länsimainen, kristillinen kulttuuri. Alkuperäiskansan taistelu on käynnissä edelleen.

Samankaltaisista kokemuksista on kerrottu entisissä Afrikan siirtomaissa. Kenialainen Ngugi wa Thiong’o on kirjoittanut asiaa käsittelevän kirjan, Decolonising the Mind (1986), jossa hän kovin sanankääntein ja omaan kokemukseensa kenialaisena koulupoikana perustuen kirjoittaa, miten kolonialismi ei ollut ainoastaan taloudellista riistoa ja fyysistä väkivaltaa, vaan sen tärkeä pyrkimys oli saada (tässä tapauksessa) kenialaiset näkemään omat kielensä ja kulttuurinsa arvottomina.

Portugalin entisissä siirtomaissa taas oli käytössä järjestelmä, jossa Portugalin kansalaisuuden saivat ”assimiloidut”, jotka joutuivat osoittamaan lautakunnalle osaavansa puhua ja kirjoittaa portugalia. Lisäksi heidän piti myös näyttää hylänneensä oman kulttuurinsa ja kielensä sekä omaksuneensa katolilaisuuden. Ruokavaliota, pukeutumista ja asumisolojakin syynättiin. Status ei kuitenkaan todellisuudessa johtanut tasa-arvoiseen kohteluun.

Ja nyt etuoikeutetusta asemasta käsin näistä kulttuureista valikoidaan käyttöön elementtejä, joita voidaan näennäisen viattomasti käyttää ja muokata. Toimintaa perustellaan myös kunnianosoituksena näitä kulttuureja kohtaan. Ne myös kelpaavat, kun tarkoitus on houkutella ja miellyttää turisteja. Portugalilaisen Público-lehden Lappia käsittelevän jutun otsikko oli osuvasti ”Lapissakin tehdään safareita”, Suomessa taas hiljattain puitiin kyseenalaista Visit Finlandin mainosvideota.

Eräs proffani kertoi puolestaan kenialaisista tyypeistä, joiden ammatti on ”maasai”. Koska turistit ovat tästä väestä kiinnostuneita, kaupungeissa heitä esittämään palkattiin ihmisiä, jotka eivät kansaan edes kuulu, kunhan kiskoivat ”maasai-asut” päälleen palkkaa vastaan.

Kulttuurista appropriaatiota voi myös kritisoida siitä, että samalla kun sorretuilta kansoilta tai ryhmiltä omitaan kulttuurisia elementtejä, ei heidän taistelunsa oikeudenmukaisen kohtelun puolesta tai syrjintää ja rasismia vastaan kiinnosta samalla lailla. Osa kritiikistä osuu tietysti myös muotibisnekseen, joka tarttuu mihin tahansa, millä voi tehdä rahaa huolimatta siitä, loukkaako se jotakuta.

Siinä ei ole mitään pahaa, että lissabonilaiset mustat nuoret käyttävät omiin kulttuureihinsa kuuluvia elementtejä nyt ylpeydellä. Ei ole montaa vuotta siitä, kun nuo vaatteet yhdistettiin köyhyyteen ja ”sivistymättömyyteen” – vakavasti otettava väki pukeutui länsimaisittain. Asetelma kuitenkin muuttuu, jos käyttäjä on valkoinen, huolimatta hyväntahtoisuudesta tai viattomuudesta. Kunnioitustakin voi osoittaa ongelmattomammin keinoin.

Kulttuurisen appropriaation käsitettä on tietenkin pidetty kiusallisena, ja rajanveto on vaikeaa. Argumentti siitä, että kulttuurisesta appropriaatiosta puhuminen on epäolennaista, kun samaan aikaan on olemassa monia muitakin, raaempia riiston muotoja, ei toimi. Ei ole pois taistelusta näitä muita sorron muotoja vastaan, että on tietoinen kulttuurisesta appropriaatiosta. Kulttuurisen appropriaation määrittely ei ole myöskään valkoisen, etuoikeutetun väen* käsissä, vaan sen osaavat parhaiten määritellä ne, joiden kulttuuri on omimisen kohde. Se, että moinen ei kaikkia heistä häiritse, ei oikeuta sitä.

Näistä asioista purnaaminen voi myös vaikuttaa tiukkapipoilulta. Mutta kolonialismin ja eurosentrismin jälkimaininkien purkamisessa ollaan vielä niin alkutekijöissä, että usein se, että ei haluta olla tiukkapipoja on osoitus valtarakenteiden hiljaisesta hyväksymisestä. Asetelman tunnistaminen on osa laajempaa dekolonisaatiota, eli kolonialismin monien, yllättävienkin seurausten havaitsemista, miettimistä ja parhaimmillaan tietysti purkamistakin.

*Jos valkoisen etuoikeuden käsite kiinnostaa, olen sivunnut sitä rasismia käsittelevässä bloggauksessa.

39 thoughts on “”Lapinpuvut”, afrikkalaiset kankaat ja kulttuurinen appropriaatio”

  1. "Asetelmassa on ongelmallista myös se, että saamelaisia on sorrettu vuosisatojen ajan."

    Veli-Pekka Lehtola on kuvannut "kansojen suhdetta Suomessa periaatteessa tasa-arvoiseksi kahden itsenäisen kulttuurin kohtaamiseksi."

    http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2765524-suomalaisten-kolonialismi-saamelaisia-kohtaan-liioittelua

    Toisaalta myös asuntolakokemuksia on päinvastaisia, omaa kieltä sai monessa asuntolassa puhua. Siinäkään ei ollut kyseessä yleisestä Suomen valtion linjauksesta. Se, että yksittäiset opettajat ovat kieltäneet kielen puhumisen, on tietysti väärin. Usein kyse oli myös koulukiusaamisesta vertaisten taholta.

    Se, että saamenkielisiä kouluja ei ollut, on ollut selkeä ongelma. Mutta se johtui useimmiten paikallispoliittisista kahnauksista sekä opettajien puutteesta, valtio ei sitä kieltänyt.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, tai paremminkin täydennyksestä. Tuo asuntolakokemus jäi voimakkaasti mieleen, sillä kuvailu meni yksiin Ngugin kuvailemien tilanteiden kanssa. Loivensin hiukan noita kohtia, jotta en vedä liian suoria yhtäläisyysmerkkejä erilaisten tilanteiden välille. En osaa ottaa Lehtolan haastatteluun kantaa kovin perinpohjaisesti, sillä en ole saamelaisiin liittyvien kysymysten asiantuntija.

      Sen verran kuitenkin, että myöskään näissä muissa mainitsemissani tilanteissa (kuten muutoinkin), asetelma oli harvoin täysin mustavalkoinen. Myös "sortajan" puolella oli "sorrettuja", kuten nyt esimerkiksi Portugalissa diktatuurin aikaan. Ja toisaalta Portugalissakin taisteltiin siirtomaavaltaa vastaan. Toisaalta "sorrettujen" puolella oli myös niitä, jotka hyöytyivät siirtomaajärjestelmästä.

      Koska on tärkeää, että kolonisoituja (tai syrjinnän kohteita) ei ajatella passiivisina, tahdottomina uhreina missään kontekstissa, saati sitten "aikuisina lapsina", kuten Lehtola sanoo, nostin tässä esiin jatkuvan taistelun. Näissä muissa mainitsemissani paikoissa sorron uhrit myös järjestäytyivät ja eri tavoin taistelivat sortajaansa vastaan.

      Tykkää

  2. Joo, tilanteet eivät ole mustavalkoisia. On myös ehkä liioiteltua sanoa, että on sorrettu vuosisatojen ajan. Varsinkaan Suomen osalta näin ei voine lausua. Autonomista Suomea tai Suomen suuriruhtinasta etniset ryhmät kiinnostivat melko vähän. Raja- ja maaseutujen väki oli kruunun näkökulmasta kaikkialla samaa harmaata rahvasta, jota haluttiin opettaa "paremmille" tavoille. Tilanne oli Suomessa aivan eri kuin esim. Norjassa.

    Itsenäisen Suomen alkuvaiheessa energia meni taas työväestön valkoistamiseen. Saamenkielisten koulujen perustamista ei kielletty, mutta säästöperusteella valtio ei antanut siihen erikseen rahaa yrityksistä huolimatta. Koulujen rakentaminen katsottiin paikallishallinnon tehtäväksi.

    Asuntolakysymys puolestaan vaatisi lisää tutkimusta. Esimerkiksi dokumentissä (tai ainakin tuossa pätkässä) esitetyt esimerkit vaikuttavat koulukiusaamiselta, mikä tietysti itsessään on järkyttävää, mutta onko se kolonisaatiota? Pitäisi olla tarkempaa tietoa opettajien toiminnasta. Yleinen valtion linjaus se ei ollut. Hyviäkin muistoja eri asuntoloista on kerätty.

    Tykkää

    1. Vaikka aihe on kiinnostava, tämä alkaa olla jo aika kaukana bloggauksen teemasta, joten kommentoin pikaisesti. En tuossa sortokohdassa viittaa spesifisti Suomen saamelaisiiin, ja artikkeli johon kohta linkkaa, käy läpi saamelaisten tilannetta muuallakin kuin siellä.

      Sorto ei myöskään ole kolonialismin synonyymi (esimerkiksi kulttuurisesta appropriaatiosta puhutaan paljon Yhdysvalloissa yhteydessä mustaan väestöön) ja sillä on monenlaisia muotoja. Toisaalta valta-asetelmissa, mitä tulee kulttuuriin ja kieleen, vaikuttaa olevan yhteneväisyyksiä vaikka nyt juuri tuon Ngugin ja dokumentissa puhuvien välillä. Kolonisaatioksi en tosin asuntolakokemuksia nimitä.

      Sinänsä se, että hyviä muistojakin on, ei tee muita kokemuksia tyhjiksi tai vähemmän arvokkaiksi. Kokisin ongelmallisena myös esimerkiksi tuossa dokumentissa haastateltujen kokemusten määrittelyn heidän puolestaan.

      Kannattaa katsoa tuo koko Suomi tuli Saamenmaahan -dokumentti, jos se jossain on nähtävissä.

      Tykkää

      1. Mitään kiinnostusta missin puolustamiseen minulle ei ole (appropriaatio). Ehkä se minkä koen ongelmaksi, on että historiantutkimuksissa kumotut myytit ikuisesta sorrosta elävät netissä omaa elämäänsä, mikä puolestaan valuu journalismiinkin. Tänään esim. netti-hesarissa todettiin, että "[s]ekä kirkko että valtio pyrkivät sulauttamaan saamelaiset suomalaiseen valtakulttuuriin. Vuosikymmenien ajan saamelaislapset lähetettiin sisäoppilaitoksiin, joissa ei saanut puhua saamen kieltä."

        Toisekseen kyse ei ole haastateltujen kokemusten määrittelystä heidän puolestaan, vaan siitä että tutkimuksessa kokemukset ovat vain yksi näkökulma ilmiöihin. Esimerkiksi Suomen autonomian ajan ns. sortovuodet voidaan käsitellä Suuriruhtinaan näkökulmasta yhteinäistämispolitiikkana (ja näin usein nykyään tehdäänkin). Se ei silti poista sitä, että moni Suomen suuriruhtinaskunnan poliitikko koki Venäjän toiminnan sortona ja käytti termiä myös politikointiin. Harva tutkija kuitenkaan kutsuu noita vuosia enää sortovuosiksi.

        Asioita on myös pystyttävä suhteuttamaan kokonaiskuvan hahmottamiseksi, jotta ei tulisi tuollaisia väitteitä, että kaikilta saamelaislapsilta kiellettiin saamen puhuminen. Usein myös virheellisesti luullaan, että asuntoloihin lähetettiin vain saamelaislapset, kun todellisuudessa sinne lähetettiin kaikki kouluista kaukana asuvat lapset.

        Tällaisellä ylimalkaisella yleistämisellä on myös historiapoliittisia seurauksia, mitkä tulevat ilmi tuosta elävän arkiston jutusta. Jos kielen puhumisen kieltäminen tapahtui vertaisten taholta, miksi Suomen valtion pitäisi sitä pyytää anteeksi (kuten Ylen toimittaja ministeriltä vaatii). Tai eihän anteeksipyytämisessä mitään haittaakaan ole, mutta yhdenvertaisuuden nimissä sitä pitäisi tehdä sen jälkeen myös monelta muulta.

        Olen dokumentin nähnyt tuoreeltaan, ja mielikuvani ovat, ettei siinä ymmärretty eritellä tekijöitä riittävän tarkasti. Mutta eipä dokkarilta voi liikaa vaatia, hyvä se oli, aihe vain vaatisi roimasti enemmän tutkimusta.

        Tykkää

      2. Kiitos jäsennellystä kommentistasi. Asia on tottakai monisyinen (niinkuin elämä yleensä, sen kaikissa muodoissaan).

        Sen sanoisin jatkokommentiksi että itse en ole mieltänyt saamelaisten kohdalla koskaan puhuttavan "ikuisesta sorrosta" vaan nimenomaan ja erityisesti noiden muutaman 1900-luvun vuosikymmenen aikana tapahtuneesta yrityksestä sulauttaa (tällöin käsittääkseni kiertokoulut saamelaisten parissa lakkautettiin ja lapset velvoitettiin menemään suomalaisiin kouluihin kauas perheistään ja tällöin myös kielen puhuminen väistyi, kun koulut olivat tottakai vain suomenkielisiä). Ja tarinoita on ettei kouluissa ja asuntoloissa saanut puhua saamea, tai saamen puhumisesta jopa rangaistiin.

        Tässä yksi tarina: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/24/antti-kavi-saamelaisten-asuntolakoulua

        Tykkää

      3. Kiitos näistäkin kommenteista, ja myös P.K.:lle kiinnostavasta tarinasta! Tuossa sortoon viittaavassa kohdassa on linkki artikkeliin, jossa puhutaan sen eri muodoista eri maissa ja eri aikakausina. Tietenkään sekään ei ole ollut lineaarista tai yhdenmukaista, se käy jutustakin ilmi.

        Tykkää

  3. Kannattaa lukea tämä kirja, jos haluaa ajantasaista tietoa saamelaisuuden nykytilasta: http://www.veli-pekkalehtola.fi//saamelaiskiista/

    Kirja on erinomaisen selkeä ja kertoo myös taustoista. Suosittelen ihan kaikille, jopa ihan yleissivistykselliseksi lukemistoksi.

    Aihe (kulttuuristen piirteiden omiminen) on ajankohtainen. Suomessakin. Senhän tämä missien jatkuva "käytäntö" osoittaa.

    Ja esimerkiksi Levin seudulla lienee ainakin yksi (jollei useampi) suomalaisyrittäjä, jotka pukeutuvat saamelaisvaatteisiin, toisin sanoen esiintyvät turisteille "saamelaisina". Eikö tämäkin ole kulttuurin omimista, varastamista?

    Tykkää

  4. Mikä kummallista myös, Carola Miller pahoitellessaan vaatevalintaansa perusteli sitä sanoen ottaneensa puvun käyttöön "fantasia"kierrokselle – aivan kuin saamelaiskulttuuri ei olisi elävää kulttuuria 🙂

    Tietämättömyys lienee suurin syy? Ei tunneta kulttuuria, saati että tiedettäisiin saamelaisten yhä olevan elävä ja elinovoimainen kulttuuri. Liekö koululaitos ajantasalla, kun tietämättömyys on näin suurta yhä edelleen.

    Näitä missikömmähdyksiä on ollut jo paljon, vuosi toisensa perään ja tuntuu ettei koskaan opita:http://yle.fi/uutiset/suomenmissmaailma-kilpailijaedustaapilailupuodinlapinpuvussa/8493787

    Hyvä vertailukohta löytyy vaikkapa siitä, olisiko missimme voinut pukeutua vaikkapa romaninaisen kauniiseen pukuun – lainatakseen tätä vähemmistömme kaunista pukua esiintyäkseen missikisojen fantasiapukukierroksella?

    Tykkää

    1. Millerin kommentti tosiaan oli kuvaava. Varmasti kyse on usein tietämättömyydestä/ajattelemattomuudesta, mutta näitä mokia on sattunut jo sen verran, että voisi toivoa että asenteet muuttuisivat…

      Tosi mielenkiintoinen vertailukohta tuo, minkä mainitset! Kiitos myös kirjavinkistä, tuo kirja kiinnostaa kovasti.

      Tykkää

  5. Tässä parin vuoden takaa uutinen jossa Levin maailmancupin nousi otsikoihin samantapaisesta syystä: http://yle.fi/uutiset/tietamattomyyssyynasaamelaiskulttuurinhyvaksikayttoonturismissa/6952468

    Levin maailmancup-kisojen kisatytöt olivat siis Levi-instituutin suomalaisia oppilaita jotka vastasivat kisojen palkinnonjaosta. Mutta heidät siis oli puettu ikäänkuin "saamelaisiksi" tosin vain lapinpukua muistuttaviin pukuihin. Kun otetaan huomioon että ollaan niinkin lähellä saamelaisaluetta ja elävää saamelaiskulttuuria, ei ole ihme että tällainen tuntuu jopa irvokkaalta.

    "- Emme ole saaneet minkäänlaisia ohjeita siitä, miten puku puetaan tai miten huivi laitetaan" kertoo myös paljon. Huivit ja asusteet olivatkin sitten heidän yllään niinkutsutusti miten sattuu. Eli kovin taiten tehdystä "matkailunedistämisestä" ei tässäkään voine puhua.

    Kun ottaa huomioon että saamelaisia itseään ei edes konsultoida tällaisissa asioissa, saati että olisi otettu selvää miten puku/asusteet puetaan, saati että puku olisi ollut aito, saati että tapahtuman palkintojenjakoon olisi pyydetty saamelaisia itseään, on tapahtumaketjut vähintäänkin kummeksuttavia. Ja ne toistuvat toistumistaan.

    Kulttuuri kunnioittaminen ja kulttuurin hyväksikäyttö ovat tietenkin kaksi eri asiaa. Asiat voi myös tehdä tyylillä tai tyylittömästi. Asioista voi ottaa selvää ja jättää selvittämättä. Kulttuuria voisi mielestäni varsin hyvin kunnioittaa ottamalla kulttuurin edustajien näkökannat huomioon.

    Tykkää

    1. Kiitos linkistä, tästä tapauksesta en tiennyt. Erityisen irvokasta etenkin tuon läheisyyden takia, kuten sanot. Jos lähtökohtana tosiaan on kunnioitus ja valmius oppia sekä selvittää, miten omat toimet voidaan tulkita, niin mahdollisuudet mokien välttelyyn kasvavat merkittävästi!

      Tykkää

  6. "Kulttuurisen appropriaation määrittely ei ole myöskään valkoisen, etuoikeutetun väen* käsissä, vaan sen osaavat parhaiten määritellä ne, joiden kulttuuri on omimisen kohde. Se, että moinen ei kaikkia heistä häiritse, ei oikeuta sitä. "

    Tuota, kuka sen sitten saa määritellä? Eikö tämä ole yksi ylemmyyden muoto (kuulkaa nyt pikkumussukat, te olette riiston kohde, joten teiltä ei kysytä eikä teillä ole oikeaa mielipidettä). Ja miten kulttuurien vaihdon ylipäätänsä kuuluisi tapahtua?

    Tykkää

    1. Tässä saamenpukua koskevassa esimerkkitapauksessa sen osaavat parhaiden määritellä ne, joiden kulttuuri on omimisen kohde, eli saamelaiset. Eli juuri toisin kuin ymmärsit.

      Ja jos nyt esimerkiksi yksi heistä sanoisi, että anna mennä vaan ja pidä pilailupuodin pukua, niin se ei tarkoita, että ongelmaa ei ole. Joskus kulttuurista appropriaatiota puolustetaan tuolla logiikalla.

      Kulttuurien välistä vuorovaikutusta tapahtuu ja on tapahtunut jatkuvasti, eikä sitä ole tarkoitus kritisoida. Vuorovaikutus tai vaihto on eri asia kuin omiminen. Ja valtasuhteiden tiedostaminen auttaa hahmottamaan sen, milloin ollaan menossa alueelle, joka loukkaa.

      Tykkää

  7. Kiinnostava kirjoitus ja keskustelu. Itse käytännössä Mosambikissa asuvana valkonaamana tekisin eron saamelaispuvun ja afrikkalaisten värikkäiden painokankaiden ja niistä tehtyjen vaatteiden, kuten mekkojen, tunikoiden ja kaluluspaitojen välillä. Saamenpuku viittaa etniseen ryhmään ja vielä tarkempiinkin seikkoihin, painokankaat eivät. En tunne yhtään mosambikilaista, joita capulanoista tehtyjen vaatteiden näkeminen ulkomaalaisten päällä häiritsisi.

    SIlti saattaisin ujostella sellaisen vaatteen käyttämistä Euroopassa, koska saattaisin leimautua ns. Afrikka-tyypiksi, joka ihailee afrikkalaista kulttuuria monestikaan tuntematta sitä kovinkaan syvällisesti.

    Sen sijaan esimerkiksi mapiko-tanssin naamareiden käyttäminen aivan muussa tanssissa tai vaikkapa naamiaisissa voisi olla outoa.

    Itseäni on viime aikoina pohdituttanut se, että afrikkalaisiin tansseihin useinkin kuuluva hetkutus on vulgarisoitu monikansallisessa populäärikulttuurissa, viime aikoina twerkkauksen nimellä. Artistit siis tekevät rahaa hyväksi käyttämällä aivan tavallisia tanssiliikkeitä ja muuttamalla niiden merkityksen seksuaalisesti eksplisiittiseksi:

    http://unissakavelijamaasta.blogspot.com/2015/09/hetkutusta-sanomalehti-karjalainen.html

    Tykkää

    1. Joo, tuo ero on merkittävä ja tärkeä huomioida!

      Näkisin ne kyllä osana samaa ilmiötä, mutta asetelma tosiaan on erilainen täällä (tai Lontoossa, jonne hame kulki mukana jäi käyttämättä) sekä tuon käytön suhteen että mosambikilaisten asenteen suhteen, uskoisin. Ja ymmärtääkseni itse kankaita ei valmisteta Mosambikissa?

      Twerkkausnäkökulma on kiinnostava!

      Tykkää

  8. Haluammeko elää yhteiskunnassa, joka oikeasti on tasa-arvoinen ja joka kohtelee kaikkia yksilöitä samalla lailla syntyperästä, uskonnollisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta?

    Ajattelemmeko, että yksilön itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa tulisi liberaalissa yhteiskunnassa kunnioittaa, vai tulisiko yhteiskunnan rajoittaa yksilön pukeutumista tämän syntyperänsä perusteella tasa-arvon vastaisesti?

    Kuinka absurdilta tuntuisikaan, mikäli valtaväestö esittäisi vaatimuksia siitä, millä lailla etnisen vähemmistöryhmän edustajat saavat pukeutua ja mitä he eivät saa laittaa päälleen? Mitä jos vähemmistöryhmiltä vaadittaisiin, että he eivät saa pukeutua valtakulttuurin mukaisesti ja että heidän tulee käyttää julkisesti vain oman kulttuuriperintönsä asuja?

    Millä lailla se, että valtaväestöön kuuluvat henkilöt käyttävät vähemmistöryhmien kulttuuriin kuuluvia asuja, rajoittaisi vähemmistöryhmien oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan? Kukaan ei kiellä heitä käyttämästä omia asujaan. Eri asia tosin on, mikäli kyse on siitä, että naiset esimerkiksi pakotetaan vasten heidän omaa tahtoaan peittämään hiuksensa tai naamansa. Tällainen pakottaminen ei ole sopusoinnussa ihmisoikeuksien kanssa.

    Tykkää

    1. Lähtisin tätä asiaa pohtimaan valtasuhteiden ja historian näkökulmasta, kuten tuossa tekstissäkin on pyritty tekemään. Sitä kautta myös käy selväksi, että ”käänteinen kulttuurinen appropriaatio” ei ole kovin hedelmällinen lähestymistapa. Kulttuurinen appropriaatio ei myöskään liity ainoastaan pukeutumiseen, vaan on osa laajempaa epätasa-arvon ja eurosentrismin vyyhtiä. Tässä ei myöskään haeta sitä, että yhteiskunta rajoittaisi yksilön pukeutumista, vaan sitä, että tiedostettaisiin ilmiö ja ymmärrettäisiin, miksi se on ongelmallinen. Kysymyksessä ei myöskään ole se, että kulttuurinen appropriaatio estäisi ihmisiä harjoittamasta kulttuuriaan. Se viittaa yhteen tapaan loukata ja väheksyä sitä.

      Tykkää

      1. Voitko vastata alla olevaan kysymykseen suoraan?

        Ajatteletko, että yksilön itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa tulisi liberaalissa yhteiskunnassa kunnioittaa, vai tulisiko yhteiskunnan rajoittaa yksilön pukeutumista tämän syntyperän perusteella tasa-arvon vastaisesti?

        Mikäli et vastaa suoraan, lukijat ymmärtävät kyllä rivien välistä, että mielestäsi yksilön pukeutumista tämän syntyperän perusteella tulisi rajoittaa.

        Tykkää

      2. Joko pukeutumista tulisi rajoittaa syntyperän perusteella, jolloin kaikilla ei ole yhtäläisiä oikeuksia itsensä ilmaisemiseen tai sitten pukeutumista ei tulisi rajoittaa.

        Tykkää

      3. No tuossa yllähän se jo tulikin: ”Tässä ei myöskään haeta sitä, että yhteiskunta rajoittaisi yksilön pukeutumista, vaan sitä, että tiedostettaisiin ilmiö ja ymmärrettäisiin, miksi se on ongelmallinen.” Se, mitä tiedolla kulttuurisesta appropriaatiosta tykönään tekee, on toki kunkin oma asia. Toistan nyt vielä, että kulttuurinen appropriaatio on paljon muutakin kuin kysymys siitä, miten kukin tahollaan pukeutuu.

        Tykkää

      4. Oletko sitä mieltä, ettei ihmisille viestitä sitä, ettei heidän tulisi pukeutua jollain tietyllä tavalla? Tämänlainen viestittäminenhän nimenomaan on pyrkimystä rajoittaa toisten vapautta itsensä ilmaisuun syntyperästä riippumatta.

        Tykkää

  9. Mikäli tässä ei haeta sitä, että yhteiskunta rajoittaisi yksilön pukeutumista, niin eikö sillloin kuka tahansa saa pukeutua saamelaisasuihin?

    Loogista ja rationaalista ajattelua ei voi irroittaa tästä asiasta.

    Tykkää

    1. Saa, mutta jos kyseessä on kulttuurinen appropriaatio, se on loukkaavaa ja ongelmallista, kuten nyt monissa artikkeleissa on kerrottu ja perusteltu, ja sen tiedon perusteella voi sitten itse arvioida, haluaako niin tehdä. Kriittinen reaktio ei myöskään ole sama asia, kuin että yhteiskunta rajoittaisi yksilön pukeutumista. Asioita voi jättää tekemättä vaikka omien arvojensa ja periaatteidensa perusteella, vaikka niitä ei missään yhteiskunnan taholta ole kielletty tai rajoitettu.

      Tykkää

      1. Entä jos joidenkuiden muiden arvot ja periaatteet poikkeavat niiden arvoista, joiden mielestä kulttuurillinen apporipriaatio on loukkaava? Entä jos joidenkuiden mielestä toisten ihmisten subjektiivisen mielipahan kokoeminen ei mene yksilönvapauden ja syntymästä riippumattoman tasa-arvon edelle?

        Tykkää

      2. Tuossa yllähän se jo sanotaan: tiedolla kulttuurisesta appropriaatiosta kukin yksilö voi tehdä mitä haluaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekoja ei voisi tarkastella kriittisesti.

        Kulttuurista appropriaatiota ei nyt tässä blogissa kuitenkaan käsitellä väheksyen subjektiivisena mielipahan kokemisena. Sen ongelmallisuus on osa laajempia valta-asetelmia, joita on bloggauksessa avattu.

        Tykkää

      3. Yhtä lailla sitä, missä määrin valta-asetelmat ovat todellisia, eivätkä fiktiivisiä, tulee tarkastella kriittisesti.

        Tykkää

      4. Christina Hoff Sommersin videoblogi Factual Feminist kuvaa hyvin niitä ongelmia, joita intersektionaaliseen feminismiin liittyy.

        Tykkää

      5. Alla oleva Youtubesta löytyvä video kuvaa, millä lailla kulttuurista appropriaatiota kritisoivat pahimmillaan käyttäytyvät väkivaltaisesti muita kohtaan.

        SFSU 2016 – Campus employee assaults white student for ”cultural appropriation”

        Tykkää

      6. Lauren Southern niin ikään Youtubesta löytyvässä puheessaan kuvaa, mitä ongelmia etuoikeutukseen käsitteenä liittyy ja millä lailla käsitteen viljeleminen voi johtaa hyvinvoinnin sijasta ongelmiin ja huono-osaisuuteen.

        Lauren Southern: ’White privilege’ is a dangerous myth

        Tykkää

  10. ”tiedolla kulttuurisesta appropriaatiosta kukin yksilö voi tehdä mitä haluaa.”

    Tarkoitatko, että tiedolla kukin saa tehdä, mitä haluaa, vai että kukin yksilö syntyperästään riippumatta on oikeutettu pukautumaan niin kuin itse haluaa?

    Tykkää

  11. Tanssii fasismin kanssa – kulttuurin omiminen ja verenperintö

    ”Siinä ei valitettavasti ole mitään uutta, että erilaiset ideologiset aktivistit ovat epäliberaaleja tai moralistisia. Tässä tapauksessa joudutaan kuitenkin vielä suurempiin ja hullunkurisempiin ongelmiin, nimittäin liian pitkälle viety kulttuurin omimisen moralisointi edellyttää samanlaisia ideologisia taustaolettamuksia kuin kansallisromanttinen fasismi.”

    http://seksualisti.blogspot.fi/2016/06/tanssii-fasismin-kanssa-kulttuurin.html

    Tykkää

  12. I’m Indian, I don’t think white people wearing bindis is offensive

    ”When people try to defend non-white cultures from being appropriated, they just come across as guilty of the “white saviour” mentality they’re trying to dissociate from. They’ve chosen to speak over actual minorities and portray themselves as an authority on how to act while abroad or around people of ethnic minorities. Those who seek to ‘protect’ my culture from the outside through isolation are not representative of my people. They act out the gatekeeper role with no regard for the people who are actually affected, so long as they’re having their own worthy opinions heard.”

    http://thetab.com/uk/2016/07/19/im-indian-i-dont-think-white-people-wearing-bindis-offensive-9172

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s