Kieli on valtaa

Jalkapallokentän laitaan melkein maan tasaan on kirjoitettu ruma ilmaisu. Tai melkein, sillä kirjoittaja ei onnistunut ensimmäisellä eikä toisellakaan yrittämällä kirjoittamaan sitä oikein. (Siinä pitäisi lukea filho. Se tarkoittaa poikalasta, jälkimmäinen on naisiin kohdistuva halventava sana.)

Kirjotusvirheitä nyt sattuu, varsinkin jos on pahanteossa. Mutta niitä sattuu täällä tosi paljon, ihan aikuisillekin ja ei ainoastaan seiniin kirjoittaessa.

Kieleen suhtaudutaan aika rennosti. Pääasia, että keskustelu sujuu ja ravintolan ruokalistasta saa tolkkua. Mutta kieltä käytetään myös vallan välineenä. Sellaista sattuu esimerkiksi paikallisessa Kelassa. Vallankäyttö on helppoa, kun kielitaidossa on mittavia eroja. Erot liittyvät usein puhujan yhteiskunnalliseen asemaan ja taustaan. Kuviota monimutkaistavat lisäksi eri tavoin arvotetut aksentit.

Muistan yhden tilanteen, jossa kiukkuinen virkahenkilö ei muka ymmärtänyt hänen puheillaan olevaa miestä. Mies oli selvästi hätääntynyt, ja puhui ahdistuksen kasvaessa entistä huonommin. Hän saattoi olla Guinea-Bissausta, en tiedä. (Ajattelin niin, koska hänellä oli päässään samanlainen lakki kuin samasta maasta kotoisin olleella vapaustaistelija Amílcar Cabralilla.)

Guinea-Bissaussa, joka on siis Portugalin entinen siirtomaa, puhutaan kreolia. Sama pätee Kap Verdeen, paitsi että toisin kuin Guinea-Bissaussa, siellä ei puhuta niin sanottuja afrikkalaisia kieliä. Guinea-Bissaussa monien äidinkieli on joku maassa puhutuista afrikkalaisista kielistä. Kreoli on lingua francan asemassa, ja portugali on ainoa virallinen kieli.

Mutta monet täälläkin syntyneet kamppailevat kielitilanteen kanssa. Kouluaikaa harvat kapverdeläisten maahanmuuttajien lapset muistelevat lämmöllä. Ikätovereitani, vähän päälle kolmikymppisiä, on lyöty ja pilkattu. Yhdeltä naiselta, vähän minua vanhemmalta, meni vasemmasta korvasta kuulo kovan läimäyksen seurauksena. Lyöjiä ja pilkkaajia olivat opettajat. Ei siis ihme, että kielioppi ei oikein mene perille.

Koulussa ei huomioida vieläkään sitä, että kaikkien lasten äidinkieli tai kotikieli ei ole portugali. Vähän niin kuin Suomessa ruotsia äidinkielenään puhuvat lapset laitettaisiin samalle luokalle ja samaan opetukseen suomenkielisten kanssa. Tai no, niin kyllä tapahtui saamea äidinkielenään puhuville lapsille muutama vuosikymmen sitten.

Täällä kasvaa siis lapsia, jotka eivät osaa kunnolla portugalia, ja tuntevat itsensä monissa tilanteissa epävarmoiksi sen takia. He eivät myöskään taida kunnolla kreolia, koska vanhemmat eivät halua sitä heille aktiivisesti opettaa, jottei tulisi sekaannuksia portugalin kanssa. Kielillä on paljon yhteistä, etenkin sanaston tasolla. Kreolia kuitenkin puhutaan usein kotona, ja sitä kuulee jatkuvasti kaduilla. Missään sitä ei kuitenkaan opeteta, eikä kukaan korjaa nuorten puhujien virheitä.

Vähemmästäkin tekee mieli kirjoittaa rumuuksia jalkapallokentän aitaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s