Kolme päivää kommunistifestareilla*

Pari kymppiä maksavaa festarilippua koristaa sirppi ja vasara -hologrammi. Lipuntarkastaja portilla kutsuu toveriksi. Vastaan kulkee lukemattomia Che Guevara -paitaan sonnustautuneita festarikävijöitä. Myös punaisella tähdellä koristettuja mustia baretteja näkyy.

Juhlan nimi on Avante! ja sitä järjestää Portugalin kommunistipuolue PCP. Olin siellä vihdoin ensimmäistä kertaa. Festaria on järjestetty vuodesta 1976 vapaaehtoisvoimin. Wikipedia kertoo, että vapaaehtoisia on noin 12000 ja työntunteja kertyy noin 20000. Juhlat järjestetään Tejo-joen eteläpuolella.

Mistään pienten piirien juhlista ei kyse ole esiintyjien tai yleisömääränkään puolesta. Vierailijamääriä tosin ei medialle kerrota. Erilaisia lavoja on kymmenen, ja alueella on esimerkiksi kirjamessut, levykauppa ja elokuviakin voi katsella. Kansainvälisellä alueella on eri maiden kojuja Kiinasta Kuubaan. Lähempänä päälavaa on Portugalin eri osien ruokia ja juomia myyviä suuria kojuja. Alentejon maakunnan viiksekkäiden kommunistien rinnalla juhlivat napapaitaiset teinit.

Illat päättää puolueen tunnusmelodiaksi muodostunut hassu Carvalhesa-niminen laulu. Kun se kajahtaa ilmoille, alkaa hulvaton tanssi. Mutta hämmentävin näky on kuitenkin lauantain poliittinen kokoontuminen ja sen punaisten lippujen meri. Päälavalla puhuu puolueen johto ja heitä kuuntelee hurja joukko ihmisiä.

Tämnä vuonna Avanten teema oli Neilikkavallankumous, josta tuli huhtikuussa kuluneeksi 40 vuotta. Se tarkoitti António de Oliveira Salazarin diktatuurin ja pitkien siirtomaasotien päättymistä. Kommunistipuolue PCP perustettiin vuonna 1921 ja 20-luvun lopulla siitä tuli laiton. Puolueella oli keskeinen rooli taistelussa diktatuuria vastaan. Tämän kommunistit myös tunsivat nahoissaan. Kun vallankumous koitti, puolueen keskuskomitean 36 jäsentä olivat olleet vankilassa yhteensä 300 vuotta.

Taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi PCP on edelleen tärkeä poliittinen voima. Puolueella on jäseniä reilut 60 000. Jerónimo de Sousa, puolueen pääsihteeri, toivotti Avanten puheessaan tervetulleeksi viime vuonna liittyneet 1100 uutta jäsentä. Juhlayleisö ei kuitenkaan rajaudu puolueen kannattajiin. Ja toisaalta, hyvät juhlat ovat varmasti parasta propagandaa!

Juhlahumusta huolimatta silmään pistivät Angolan ja Mosambikin valtapuolueiden edustukset kansainvälisellä alueella. Angolan presidentti José Eduardo dos Santos on ollut viime aikoina esillä lähinnä rikkauksiensa, korruptioepäilyjen ja ihmisoikeusrikkomussyytösten vuoksi. Guardian nimitti häntä taannoin Afrikan huonoiten tunnetuksi despootiksi. Santos on hallinnut maata 33 vuotta ja hänen tyttärensä, Isabel dos Santos, on Forbesin mukaanmukaan Afrikan rikkain nainen.

Avantessa Santosin kuva komeili kehyksissä tasa-arvopyrkimyksistä kertovan banderollin vieressä. Mutta koska MPLA ja PCP ovat vanhoja ystäviä siirtomaasodan ajoilta, tämäkin ilmeisesti siedetään. Sama pätee Mosambikin Frelimoon, jonka politiikkaa voi luonnehtia lähinnä uusliberaaliksi. Kaupan oli muun muassa puolueen presidenttiehdokkaan kuvalla koristettuja viinipulloja.

Etenkin juhlien kansainvälisellä alueella kauppa kävi kiihkeästi. Siellä juotiin saksalaista olutta, cuba librejä ja caipirinhoja, jonotettiin mosambikilaisia ja katalonialaisia herkkuja sekä ostettiin Che Guevara -tavaraa ja maatuskoita. Kun ihmettelin Palestiinan kojulla huivien rinnalla kaupaksi käyneitä ristejä ja Neitsyt Marioita, portugalilainen pitkän linjan Avanten-kävijä sanoi, että Portugalissa ei aina olla niin tarkkoja rajanvedon suhteen. Kuka nyt haluaisi pelkkää leipää tai juustoa juustoleivän sijaan.

Se kuvaa oikeastaan koko festivaalia. On poliittisia puheita, syötävää ja palanpainiketta. Ja musiikkia, tietysti. Klassista, rokkia, niin sanottua maailmanmusiikkia ja räppiä. Festarit päätti suureen suosioon noussut Buraka Som Sistema. Nuoremman yleisön hurmannut ryhmä tekee elektronista musiikkia, jonka juuret ovat Angolassa. Sen jälkeen alkoivat ilotulitukset ja sitten vielä tanssittiin viimeiset carvalhesat. Laulu soi päässä vielä maanantainakin.

Tunnelma oli iloinen ja kaikki muutkin varmasti tunsivat olonsa tervetulleiksi. Laukkuja ei tutkittu portilla, eikä kenenkään juhlintaan ollut tarvetta puuttua. Alentejolainen leipä, juusto ja punaviini eivät koskaan ole maistuneet yhtä hyvältä. En oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, mutta ajattelin mennä Avanteen ensi vuonnakin.

P.S. Edellisessä bloggauksessa kerroin kahden nuoren oikeudenkäynnistä. Molemmat saivat ehdolliset tuomiot (1v 1kk ja toinen 2v 4kk) ja joutuvat suorittamaan yhdyskuntapalvelua.

*Teksti julkaistu alun perin Voima-lehden Fifi-verkkosivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s