Pomojen Portugali*

Haastattelin viime kuussa Kansan Uutisiin erästä portugalilaista naista, joka oli vangittuna 1970-luvulla diktatuurin aikaan. Tuolloin toisinajattelijat pelkäsivät Piden poliiseja, jotka vastasivat kansallisesta ”turvallisuudesta”, muun muassa väkivaltaisesti epäiltyjä kuulustellen ja sulkien näitä vankiloihin.

Kun Diana Andringa mietti nykypäivää, hän sanoi, että Piden poliisien sijaan nykyään pelätään työpaikan pomoa. Kommentti on noussut mieleen monessa yhteydessä viime aikoina. Itsekunnioituksen ja oikeuksiensa puolustamisen saa unohtaa, jos töitä on saatava. Pomot ovat asemassa, jossa he voivat sysätä työntekijän toivottomaan tilanteeseen, sillä sosiaaliturva on onneton ja työpaikkoja on vähän.

Kaveri sai työkeikan henkilöstövuokrafirman kautta. Tuntipalkka on 4,53 euroa. Kun hän koulutustilaisuudessa kyseli pitkän työpäivän tauoista, toinen koulutettava kehotti olemaan vaiti ja allekirjoittamaan paperit. Muut asiat voisi kyllä selvittää kuulemma myöhemmin. Tilanne on ihan tavallinen, palkkaa myöten. Liikoja ei kysellä, kun pelottaa, että työpaikka menee sivu suun – aina löytyy niitä, jotka eivät kysele.

Vaikenemista edistää sekin, että Portugalissa monilla työpaikoilla on jyrkkä hierarkia. Pomot saattavat olla etäisiä, kiireisiä ja komentelevia hahmoja, joiden ei tarvitse perustella määräyksiään. Näitä on täällä omallekin kohdalleni osunut. Oikeuksien puolustaminen on vaikeaa, jos ei niitä tunne. Etenkin jos pomon kanssa keskusteleminen on muutenkin hermostuttavaa.

Avun etsimiseenkään ei aina riitä voimia: Portugali on kammottavan vaikeatajuisen byrokratian maa, ja hierarkia vallitsee myös kaikenlaisissa virastoissa. Apua hakevaan suhtaudutaan usein alentuvasti. Etenkin, jos tämä tulee muualta eikä osaa kieltä kunnolla. Hankalissa tilanteissa luovuttaminen voi hyvinkin olla vähemmän nöyryyttävä ratkaisu. Sen tietävät myös työnantajat, jotka maksavat pätkätyöläisille vajaita palkkoja tai eivät palkkoja lainkaan.

Äärimmillään tilanne on orjatyötä. Viime vuoden lopulla Público-sanomalehdessä oli pitkä juttu maaseudulla 26 vuotta palkatta työskennelleestä angolalaisesta miehestä. Hänen dokumenttinsa olivat tilan omistavan perheen hallussa eikä hän uskaltanut karata viranomaisten pelossa. Jutussa kerrotaan, että Portugalissa on arviolta 1300–1400 orjaa. Joukkoon kuuluu myös portugalilaisia.

Samassa lehdessä lehdessä kirjoitettiin alkuviikosta siitä, miten maaseudulta löytyy jatkuvasti tilanteita, joissa töitä paiskitaan ilman oikeuksia ja epävirallisesti. Tapauksiin liittyy myös työntekijöiden kaltoinkohtelu. Työntekijöitä tuodaan esimerkiksi oliivitiloille ulkomailta. Kuvio kuulostaa tutulta: sen sijaan että työntekijät ansaitsisivat rahaa, he jäävät velkaa majoituksesta ja heitä uhkaillaan.

Ennen tuntui mukavalta, kun pikkukaupasta löytyi halpoja ja hyviä oliiveja, jotka annostellaan ämpäristä muovipussiin. Nykyään mietityttää se, että kuka ne on poiminut ja millaisissa olosuhteissa.

Andringa kertoi haastattelussa, että hän oli järkyttynyt tajutessaan, millaisissa oloissa diktatuurin ajan Portugalissa oli maaseudulla töitä tehty. Jatkumoa ei ole vaikea nähdä, vaikka globalisaatio onkin tuonut kuvioon oman lisänsä. Esimerkkejä voisi antaa lisää – eikä tietenkään vain Portugalista tai maaseudulta.

Andringa sanoi, että siinä missä 1970-luvulla diktatuurin päätyttyä kauan janottua tasa-arvoa puolustettiin, nykyään epätasa-arvoinen kohtelu hyväksytään helpommin. Tai ainakin harvat kokevat velvollisuudekseen puuttua näkemäänsä epätasa-arvoon. Sekin kommentti on noussut keskustelun jälkeen monta kertaa mieleen.

*Teksti julkaistu alun perin Voima-lehden Fifi-verkkosivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s