Nöyryyttämistä, homofobiaa ja seksismiä*

Vuonna 1290 perustetulla Coimbran yliopistolla näkee usein paksuun mustaan pitkään viittaan pukeutuneita opiskelijoita. Naisilla on viitan alla musta jakkupuku, miehillä puku. Näky iltahämärällä pienissä joukoissa vanhankaupungin kapeilla kujilla juttelevasta kaapuväestä tuo mieleen menneet vuosisadat. Viime kuukausien tapahtumien vuoksi näky saattaa herättää myös karmivia mielleyhtymiä.

Akateemiseen perinteeseen Coimbrassa kuuluu kaikenlaisia juhlia ja esimerkiksi fado-musiikkia esittävät ryhmät. Lisäksi siihen kuuluu praxe, ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastaanotto erilaisin rituaalein. Eri oppialat ”praxaavat” oppilaitaan eri tavoin. Perinne on levinnyt maan muihinkin oppilaitoksiin, saanut uudenlaisia muotoja ja muuttunut vuosien varrella. Välillä toiminta on myös ollut kiellettyä. Coimbrassa ja Lissabonissa olen nähnyt lähinnä vain juopottelua, laulamista ja opiskelijoitten nolaamista julkisissa paikoissa.

Mistään viattomasta hölmöilystä ei praxessa kuitenkaan aina ole kyse. Siihen liittyvästä liian pitkälle menevästä fyysisestä ja henkisestä väkivallasta on keskusteltu jo kauan. Praxea vastustavassa manifestin muotoon kirjoitetussa vetoomuksessa todetaan, että allekirjoittaneet eivät halua yliopistoa, jossa ovat läsnä praxeen tavallisesti kuuluvat sokea hierarkian noudattaminen (ensimmäisen vuoden opiskelijoiden on määrä totella vanhempia opiskelijoita, ”veteraaneja”, kyseenalaistamatta), jatkuvat nöyryytykset sekä käytännöt ja laulut jotka ovat seksistisiä, rasistisia ja homofobisia. Manifestissa vaaditaan sellaista akateemista perinnettä, johon kuuluu vapaus, kriittinen ajattelu ja opiskelijaliikkeet.

Bruno Moraes Cabralin dokumenttielokuva Praxis (2011) esittelee praxeen kuuluvaa toimintaa eri yliopistoissa. Kuvissa näkyy aidosti kauhuissaan olevan näköisiä teini-ikäisiä opiskelijoita, joille veteraanit karjuvat määräyksiä. Pojat laitetaan punnertamaan naisten alushousut housujen päälle puettuina, toiset joutuvat silmät sidottuina syömään jotain vastenmielistä oksennusta nieleskellen. Nöyryytykset ja seksiä jäljittelevät ”riitit” voivat olla nuorille kova paikka – eräässä kohtauksessa näkyy, miten yhden pojan säärtä pitkin valuu housuun tullut pissa. Praxeen osallistuminen on periaatteessa vapaaehtoista, mutta paineet osallistumiseen ovat kovat ulkopuoliseksi jäämisen pelossa.

Asiasta on puhuttu viime aikoina mediassa taas kiivaasti praxeen liitettyjen kuolemantapausten vuoksi. Tapauksia on tullut esiin aiemminkin. Tällä kertaa keskustelu liittyy Helsingin Sanomien uutisessakin mainittuihin rajujen aaltojen viemiin nuoriin. He olivat rannalla viime joulukuussa yhden aikaan yöllä ja vain yksi seitsemän nuoren ryhmästä selvisi elossa.

Pikkuhiljaa tapahtuneen todennäköiset yhteydet praxeen alkoivat valjeta. Kaikki rannalla olleet olivat lissabonilaisen yksityisen Lusófona-yliopiston opiskelijoita ja praxe-aktiiveja. Elossa selvinnyt on dux, praxe-järjestelmän hierarkian huippu. Kuolleet taas olivat aktiivisesti mukana praxe-toiminnassa, eivätkä siis ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Mediassa huhutaan, että Lusófonan praxe-järjestelmään kuuluu A Hora do Diabo -niminen rituaali. Se tarkoittaa paholaisen hetkeä ja viittaa mystiikasta ja salaseuroista kiinnostuneen Fernando Pessoan runoon, jossa paholainen puhuttelee nuorta tyttöä. Praxen yhteydessä rituaali edeltää etenemistä hierarkiassa ja symboloi tietämättömyyden väistymistä. Se tapahtuu kuun valossa meren rannalla. Praxattavien silmät sidotaan ja he seisovat selin merta kohti. Dux seisoo heidän edessään ja esittää runon inspiroimia kysymyksiä. Jos rituaaliin osallistuvat vastaavat väärin, he ottavat askelia taaksepäin, siis lähemmäs vettä.

Tutkimukset käynnistyivät hitaasti ja ainoa eloonjäänyt joutui kertomaan oman näkemyksensä viranomaisille vasta viime viikolla. Siihen asti hän ei ollut puhunut tapahtuneesta kuolleiden nuorten vanhempien pyynnöistä huolimatta. Hän sanoo, että ryhmä oli rannalla juttelemassa, kun suuri aalto yllätti heidät.

Praxen omaksumista perinteikkäästä Coimbrasta Lusófonan kaltaisiin yksityisiin yliopistoihin on tulkittu halukkuutena luoda arvokkuutta laitoksille, joilla sitä ei muuten ole. Toinen vanha coimbralainen perinne on kuitenkin pysynyt paikallisena. 1300-luvulla kaupunkiin perustettiin opiskelija-asuntoja, joiden oli määrä taata opiskelijoille alhaiset vuokrat. Näistä muodostuivat ajan mittaan repúblicoiksi kutsuttavat kommuunit, joilla on edelleen virallinen asema.

Nykyisin repúblicoita on Coimbran keskustan vanhoissa rakennuksissa parikymmentä. Suurin osa on perustettu 1950-luvulla ja niillä oli esimerkiksi tärkeä rooli diktaattori Salazarin hallinnon vastustamisessa. Osa repúblicoista vastustaa praxea näkyvästi, osa ei vain osallistu perinteeseen ja joillakin ei ole asiaan kantaa. Repúblicoita hallitaan demokraattisesti ja niiden perinteisiin kuuluu boheemi opiskelijaelämä, yhteisöllisyys ja yhteiskuntakriittinen keskustelu.

*Teksti julkaistu alun perin Voima-lehden Fifi-verkkosivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s