”Ghettoyliopisto” ylittää näkymättömän muurin Portugalissa*

Cova da Moura on kapverdeläisten siirtolaisten 1970-luvulla pienelle kukkulalle rakentama lähiö. Tai ehkä paremminkin kylä. Sitä nimitetään myös Kap Verden saariston yhdenneksitoista saareksi. Asukkaita siellä on kuutisentuhatta. Rakennukset ovat matalia, kujat sokkeloisia ja kapverdeläinen funana soi lähes taukoamatta. Kaduilla on päiväsaikaan vilkasta: lapset potkivat palloa, naiset myyvät ruokaa ja koirat loikoilevat. Kesällä voi ostaa kotitekoista jäätelöä, talvella paahdettuja kastanjoita. Jotkut tarkkailevat menoa asuntojensa edustalle raahatuilta sohvilta.

Ei Cova da Moura kuitenkaan mikään idylli ole. Portugalin kriisi on pahentanut työttömyyttä ja köyhyyttä entisestään. Siellä myydään huumeita ja joskus öisin kuulee laukauksia. Niitä tosin ampuu myös poliisi. Samankaltaisia alueita on muitakin, joskin niitä on myös purettu. Monet, etenkin alueella asuva nuorempi väki, kutsuvat paikkaa ghetoksi.

Räppäri Chullage toteaa haastattelussa, että vaikka ghetto sanana on negatiivinen, se on myös kuvaava. Se kertoo gheton asukkaiden sosiaalisesta, poliittisesta ja taloudellisesta asemasta. Ghetossa asuminen määrittää sen, mitä siellä asuvat voivat tehdä – ja mihin heillä ei ole pääsyä. ”Ne ovat paikkoja, joihin yhteiskunta laittaa hyödyttömät ihmiset kuolemaan hitaasti”, Chullage päättää.

Chullage on Plataforma Gueton aktivisti. Se perustettiin tukemaan Élson Sanchesin perhettä ja tuomaan esiin ghetoissa asuviin nuoriin kohdistuvaa poliisien väkivaltaa. 14-vuotias Sanches kuoli vuonna 2009, kun poliisi ampui häntä päähän lähietäisyydeltä.

Plataforma Gueton toiminta on sittemmin laajentunut. Viime vuosina se on järjestänyt ”yliopistoja” eri lähiöissä. Se siis käytännössä ylittää yhden gheton näkymättömistä muureista, sillä sieltä harvat pääsevät opiskelemaan. Monet nuorista aikuisista ovat käyneet koulua yhdeksän vuotta. Niiden aikana luulot on otettu pois: koulu ei etenkään aiemmin kannustanut ongelmallisten alueiden nuoria uskomaan kykyihinsä tai mahdollisuuksiinsa. Haasteita lisää sekin, että monien lasten äidinkieli on Kap Verden kreoli, mitä opetuksessa ei huomioida. Portugalissa yliopistoissa on myös lukukausimaksut.

Plataforma Gueton yliopistot ovat parin päivän mittaisia, eri merkkihenkilöiden mukaan nimettyjä konferensseja. Niiden tarkoituksena on jakaa sellaista tietoa ja kehitellä sellaisia toimintamalleja, jotka johtaisivat ghettojen olojen kohentamiseen. Viimeisin, mustan pantterin Kwame Turen mukaan nimetty konferenssi järjestettiin Cova da Mourassa. Aiheina olivat historia, mustien kansalaisoikeusliikkeet ja poliittiset taistelut.

Toisin kuin aiemmilla kerroilla, sitä järjestämässä oli myös Coimbran yliopiston yhteiskuntatieteiden keskus Centro de Estudos Sociais eli CES. Se on kunnostautunut muualla kuin akateemisessa maailmassa tuotetun tiedon esiintuomisessa sekä sen ja akateemisen tiedon välisen dialogin luomisessa (kehun tässä omaa kouluani, mutta konferenssin järjestämisen kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä).

Konferenssin suosio yllätti järjestäjät. Seurasin ensimmäistä puheenvuoroa polvet suussa pöydällä istuen. Kaikki eivät edes mahtuneet saliin. Matkalla suurempaan saliin LBC, yksi järjestäjistä ja covadamouralainen räppäri, haali mukaan lisää väkeä. Hän nimesi kaikkien aikojen huonoimmaksi vallankumoukselliseksi pojan, joka ei halunnut tulla, sillä hän oli menossa letityttämään hiuksiaan. Kun vallankumous on alkamaisillaan, ei ole aikaa kammata tukkaa!

Historioitsija Hakim Adi, kutsuvieras Chichesterin yliopistosta, jatkoi luentoaan panafrikanismista ja kommunismista väljemmissä oloissa. Puheenvuoron voima perustui osaltaan Chullagen painokkaaseen tulkkaukseen. Adin lisäksi osallistumaan oli kutsuttu muiden muassa Ruth Gilmore, entinen musta pantteri, tutkija ja aktivisti.

Puhe pyöri vallan ja historian ympärillä. Keskusteltiin siitä, miten valkoiset ovat ottaneet hyväntekijän roolin monissa afrikkalaisten historiaan liittyvissä käännekohdissa ja siitä, miten se vaientaa afrikkalaisten oman vastarinnan roolin. Mietittiin institutionaalista rasismia. Osallistujilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Entä sitten muutos? Adi kehotti ihmisiä järjestäytymään ja ryhtymään toimeen: valtaa voi valmistaa, sitä ei tarvitse odottaa.

Keskustelu vallasta jatkui seuraavana päivänä, jolloin äänessä olivat Plataforma Gueton aktivistit. Kyse oli etenkin mustasta vallasta. Siitäkin miten se, että mustilla olisi valtaa, häiritsee ja pelottaa monia valkoisia. Hezbollah, hänkin Plataforman aktivisti ja räppäri, kysyi, miksei ketään häiritse se, että mustilla ei ole valtaa. Joillekin paikalla oleville täytyi tähdentää, että se, että mustilla olisi enemmän valtaa ei tarkoita sitä, että vain heillä olisi valtaa. Tai että he eivät olisi solidaarisia muiden sorrettujen ja kapitalismin vaikutuksista kärsivien kanssa.

Tilaisuuden viimeisen luennon pitivät naiset. Sunnuntaisin kokoontuva ryhmä keskustelee naisten asemasta niin aktivistien joukossa kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Raquel Levy kertoi ryhmän tekemästä bell hooksin Ain’t I a Woman -kirjan portugalinkielisestä käännöksestä. Sen kautta hän purki mustiin naisiin liittyviä myyttejä, joita naiset itsekin pitävät yllä, ja jotka kääntyvät heitä vastaan. Näihin kuuluu esimerkiksi myytti kaiken kestävästä ja kaikesta selviävästä vahvasta mustasta naisesta.

Lopuksi listattiin tulevaisuuden suunnitelmia ja keskusteltiin käytännön toimista. Chullage kertoi mustien panttereiden toiminnasta yhteisöissä: he jakavat ruokaa, huolehtivat vanhuksista ja muun muassa järjestävät vaatelainaamoja, joista voi lainata asun vaikka työhaastattelua, häitä tai hautajaisia varten. Portugalin ghetoissa tilanne on sellainen, että mustien panttereiden ja mustien kansalaisoikeusliikkeen tavoitteet ja toimintamallit kiinnostavat.

Molempina päivinä kuulijoille jaettiin teetä, hedelmiä ja kotitekoisia keksejä. Adi ja Gilmore kutsuivat toisiaan ja kuulijoita veljiksi ja siskoiksi. Ovi kävi jatkuvasti, kun naapuruston asukkaat kävivät katsomassa, mitä salissa oli tapahtumassa. Se parturiin menossa ollut poikakin ilmestyi, ilman lettejä.

*Teksti julkaistu alun perin Voima-lehden Fifi-verkkosivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s