T.S. Eliotin hyökkäys

Ostin taannoin kirpputorilta T.S. Eliotin Four Quartets -kirjan. Sitten kävi niin, että Eliot yhtäkkiä alkoi tunkea elämääni muualtakin. Törmäsin tietoon siitä, että Julian Peters työstää sarjakuvaa  saman miehen J. Alfred Prufrockin lemmenlaulusta. Se näyttää hienolta! Eliot-teemaviikko huipentui lauantaina, kun kävin katsomassa Arun Ghoshin A Handful of Dust -esityksen. Ostin lipun Ghoshin musiikin vuoksi tietämättä sitä, että teos perustuu Eliotin Autio maa -runoon.Tanssista, musiikista ja runonlausunnasta koostunut esitys olisi ehkä auennut paremmin, jos olisin lukenut runon etukäteen. Mutta näiden sattumusten myötä aloin lukea Neljää kvartettoa , joka olisi muuten saattanut jäädä syrjään hyväksi aikaa.

Eliot sai Nobelin vuonna 1948, Neljä kvartettoa julkaistiin vuonna 1945. Vuonna 1888 Yhdysvalloissa syntynyt kirjailija englantilaistui nuorena ja tunnetaan modernistisen runouden merkkihahmona. Eliot piti tätä neljästä hengellisyyttä käsittelevästä runosta koostuvaa teosta päätyönään. Runot eivät noudata mitään tiettyä uskonnollista näkemystä, vaan niissä ovat läsnä monenlaiset hengelliset perinteet. Oma huomioni kiinnittyi lopulta kahteen teemaan: aikaan ja kieleen – ja runojen lukemisen kokemukseen noin yleensä.

Hengellisten kokemusten ja ajan kuvaaminen kielen välityksellä tuo esiin kielen rajallisuuden. Kieleen viitataan runoissa suoraankin:

So here I am, in the middle way, having had twenty years-
Twenty years largely wasted, the years of l’entre deux guerres-
Trying to learn to use words, and every attempt
Is a wholly new start, and a different kind of failure
Because one has only learnt to get the better of words
For the thing one no longer has to say, or the way in which
One is no longer disposed to say it.
(s. 26, ”East Coker”)

Toisaalla viitataan sietämättömään painiin sanojen ja merkitysten kanssa. Luin runot alkukielellä, mikä entisestään lisäsi mahdollisuuksia oudoillekin mielleyhtymille, kun kielitaidon rajat tulivat vastaan.

Runojen lukeminen pakotti hidastamaan lukuvauhtia, mikä on yllättävän haastavaa. Nopeasti omaksuttavaa tietoa ja helposti ymmärrettäviä ajatuksia tulee jatkuvasti vastaan – jopa romaaneissa, mutta etenkin lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Neljän kvarteton teemoihin sopivasti lukemisesta tuli suorastaan meditatiivista hommaa. Arkiajattelu nytkähti sijoiltaan myös siksi, että runot laittavat pohtimaan aikaa ja aikakäsitystä. Niissä toistuu jatkuvasti (länsimaisen, lineaarisen) aikakäsityksen haastaminen ja sitä kautta ihmisen kokemuksen asettuminen uudenlaiseen mittakaavaan:

Time present and time past
Are both perhaps present in time future,
And time future contained in time past.

If all time is eternally present
All time is unredeemable.
(s. 13, ”Burnt Norton”)

Ajassa on vapautumisen mahdollisuus, mutta lisäksi se tuo elämään melankolisen sävyn muistuttaen kuolemasta ja siitä, miten merkityksetön yksi elämä maailmankaikkeudessa on.

Runoissa mietitään myös menneisyyttä ja suhtautumista siihen. Mahdolliset menneisyydet elävät muistissa ”eletyn” menneisyyden rinnalla:

What might have been is an abstraction
Remaining a perpetual possibility
Only in a world of speculation.
What might have been and what has been
Point to one end, which is always present.

Footfalls echo in the memory
Down the passage which we did not take
Towards the door we never opened
Into the rose-garden. My words echo
Thus, in your mind.
(s. 13, ”Burnt Norton”)

Toisaalla vielä viitataan siihen, miten jälkikäteen kokemuksille annetut merkitykset ovat jaettuja, eivät yksilöllisiä ja erityisiä:

(…) I have said before
That the past experience revived in the meaning
Is not the experience of one life only
But of many generations (…)
(s. 34, ”The Dry Salvages”)

Vaikka joistain teemoista saa jollain tasolla kiinni, runojen syvällisempi tulkitseminen vaatisi taustatietoja niin uskonnoista kuin taiteestakin. Eliot itse ajatteli, että vaikka tulkintoja on monenlaisia, runoista on löydettävissä jonkinlainen absoluuttinen merkitys. Näiden runojen absoluuttinen merkitys ei kovin helposti selviä, mutta kenties siitä saa jonkinlaisia aavistuksia vähemmilläkin taustatiedoilla. Aavistuksista ja mielleyhtymistäkin voi tietysti nauttia, ja kielestä. Ehkä vielä luen Aution maan. Tai ainakin Petersin sarjakuvan.

O-P Tennilän teksti runoista kannattaa lukea, jos kirja kiinnostaa. Siinä myös lainataan suomennettua tekstiä.

T.S. Eliot: Four Quartets (1944)
Faber & Faber, 1979

Lähteenä käytetty Wikipedian teosta käsittelevä artikkelia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s