Mafalalaisen José Craveirinhan Xibugo

Käsillä olevat mosambikilaiset romaanit on jo luettu, mutta maan kuuluimman runoilijan José Craveirinhan (1922-2003) kokoelmaa Xibugoa en ollut vielä kokonaan lukenut. Se ilmestyi vuonna 1964 ja sen runot on kirjoitettu 50-luvulla ja 60-luvun alussa.

Xibugo tarkoittaa sotatanssia. Craveirinhasta on syytä blogata siksikin, että hän kirjoitti Mafalalassa ja mainitsee kaupunginosan runoissaankin.

Craveirinha kirjoitti elämänsä eri vaiheissa monenlaisia runoja. Xibugossa näkyy eniten négritude: siirtomaavallan luomat afrikkalaisuuteen yhdistetyt negatiiviset piirteet kielletään, tai paremminkin käännetään positiivisiksi. Teoksen nimirunossa vuodelta 1958 viitataan Afrikkaan äitinä ja kuvaillaan nuotion ympärillä rummutuksen tahdissa yläruumis paljaana tanssivia miehiä. Sotatanssi näyttäytyy arvokkaana ja ikiaikaisena perinteenä.

Kokoelman kuuluisin runo lienee Grito negro eli musta huuto. Se paljastaa, että jo tässä vaiheessa (Mosambik itsenäistyi vasta vuonna 1975) Craveirinhan runot ottivat kantaa kolonialismin vääryyksiin. Siinä minäkertoja huutaa olevansa hiiltä, joka brutaalisti kaivetaan maasta ja joka palaa hyväksikäytettynä. Runo on suunnattu päällikölle, joka tekee hiilestä kaivoksensa.

Xibugossa on runsaasti viittauksia paikannimiin ja jokiin. Lisäksi teksteissä on runsaasti sanoja Mosambikin kymmenistä kielistä. Tuohon aikaan Mosambik oli virallisesti Portugalin maakunta eikä suoranainen siirtomaa, ja tätä logiikkaa seuraten mosambikilaiset kielet ja joet olivat portugalilaisia kieliä ja jokia. Näin mosambikilainen runouskin oli portugalilaista runoutta paikallisten sävyjen kera – niitä silloiset kriitikot pitivät suotavinakin. Craveirinha kuitenkin tuo sanoja niin paljon tekstiin mukaan, että ne lakkaavat olevat silkkaa paikallisväriä. Sen sijaan niillä on tekstin ymmärtämisen suhteen tärkeä rooli. Niinpä Craveirinha tuo kolonialismin konfliktin tekstin tasolle.

Craveirinhan vaiheet runoilijana kertovat poliittisten muutosten pyörteistä Mosambikissa. Hän joutui Portugalin pahamaineisen turvallisuuspoliisi PIDEn pidättämäksi syytettynä Mosambikin vapautusliikkeeseen kuulumisesta. Myöhemmin hän joutui oikeudenkäyntiin itsenäisessä Mosambikissa, sillä hänen runoutensa ei ollut tarpeeksi vallankumouksellista.

Négritudeakaan ei arvostettu, sillä uudet johtajat alleviivasivat vanhojen perinteiden hylkäämistä edistyksen nimissä. Lopulta hänet julistettiin kansalliseksi sankariksi.

Craveirinhan runoja on suomennetuina Msaho -antologiassa, josta on kirjoitettu Tahaton lueskelija -blogissa.

José Craveirinha: Xibugo (1964)
Alcance editores, 2008

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s