Hanif Kureishi: Musta Albumi

Luulen, että kuulin Kureishista ensimmäistä kertaa Turussa kirjallisuustieteen opiskelijana. Luulen, että olen nähnyt saman miehen ohjaaman ja käsikirjoittaman London Kills Me -elokuvan ja pitänyt siitä, mutta en muista siitä mitään. Täytyy katsoa uudelleen. Mutta vasta nyt luin Kureishia – Lontoo kiinnostaa. Epäröin, kun näin uuden painoksen Brick Lane Bookshopissa, vaikka se ei ollutkaan kallis. Ostin kirjan, kun se löytyi parin päivän päästä Charing Cross Roadilta.

Aloin lukea kirjaa jo joku aika sitten. Silloin erästä Lee Rigby -nimistä Afganistanissa sotinutta brittiä ei ollut tapettu, eikä Lontoon moskeijoissa pelätty iskuja kuten tänään. Musta albumi kertoo Lontooseen muualta Englannista opiskelemaan muuttavasta Shahidista. Opiskelija-asuntolassa hän päätyy pientä ryhmää johtavan muslimin, Riazin, ovinaapuriksi. Melkein sattumalta Riaz ja hänen ryhmänsä ottavat Shahidin mukaan toimintaansa, samalla kun hän rakastuu päätäpahkaisesti opettajaansa Deedeehen. Ongelmia siis tiedossa. Shahidia kiehtovat uskontovereiden maailmankuva, joka selittää mustavalkoisesti, mutta loogisesti muslimien tilanteen, heihin kohdistuvan rasismin – ja tarjoavat ratkaisunkin. Deedee edustaa kätevästi Lontoon toista puolta: vapautunutta huumeidenkäyttöä, seksiä ja juhlimista.

Ongelmat kärjistyvät, kun Shahidin toverit polttavat yliopistolla heitä loukkaavan kirjan. Shahid melkein osallistuu, mutta lopulta perääntyy. Deedee taas hyökkää kirjanpolttajia vastaan ja saa heidän vihansa niskoilleen. Lopulta Shahid tekee valintansa. Entisten tovereiden hyökkäyksen jälkeen hän ja Deedee häipyvät kaupungista viikonlopuksi, juopottelevat ja nauttivat elämästä. Kompromissi ei siis ole vaihtoehto.

Lyhyt tiivistelmä saa tarinan kuulostamaan yksinkertaiselta, eikä se kovin moniulotteinen olekaan. Mutta tärkeä se kyllä on, etenkin nyt. Lee Rigbyn murhan jälkeen Englannissa on taas keskusteltu islamista ja terrorismista – ja olihan Helsingin Sanomissakin hiljattain artikkeli Syyriaan sotimaan lähteneestä espoolaisesta. Lee Rigbyn murhaajat jäivät tekopaikalle odottamaan kiinniottoa ja puhuivat ohikulkijoille brittien murhaamista muslimeista. Toinen heistä on kristitystä perheestä ja kääntyi islamiin aikuisena.

Mustan albumin Chad, joka lopulta loukkaantuu pahoin yrittessään polttaa kirjakaupan, on pohjimmiltaan rasistisen kristityn perheen adoptoima pakistanilainen, joka hylkää Riazin tavattuaan elämänsä Princen musiikkia rakastavana diilerinä: ”’No more Paki. Me a Muslim. We don’t apologize for ourselves neither. We are people who say one important thing – that pleasure and self-absorption isn’t everything!’” Princen The Black Album, johon romaanin nimikin viittaa, edustaa arvoja ja mielenkiinnon kohteita, joista Chad haluaa kieltäytyä.

Musta Albumi muistuttaa, että kyseessä ei ole uusi tilanne, eikä uudenlainen ongelma. Kirja julkaistiin vuonna 1995 ja kuvaa 80-luvun lopun Lontoota. Keinot, joilla ongelmia on yritetty vähentää, eivät siis ole toimineet. Toiseksi, se antaa muslimien itse puhua valinnoistaan ja niiden taustoista. Samoja teemoja Kureishi käsittelee myös novellissaan My Son the Fanatic, jonka pohjalta on ohjattu elokuva.

Ja vielä se kirja, joka poltetaan. Se on tietysti Salman Rushdien Keskiyön lapset.

Hanif Kureishi: Black Album (1995)
Faber and Faber, 1996

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s